IRC-Galleria

tietääkö kukaan tosissaan millasta on ku mikään ei oikeesti enää tunnu yhtään miltään?
toisen käsi on kylmä, aamut on harmaita.
ja ne huulet siun huulilla tuntuu täysin merkityksettömiltä, se kaikki ihanan tunne on kadonnu.
veri kiertää kylmänä ympäri tyhjää kehoa ja mieltä.
oliko joskus joku päämääräkin?
" and I don't wanna miss a thing "

pitemmän aikaa ollu outo, tyhjä olo. mie luulin vähän aikaa sitten että kaikki olis okei. elämä ei oliskaan nii kauheeta. mut ei. vuodet kuluu. jotkut viikot parempina kuin toiset. ja vaikka pitäs olla onnellinen, silti jokin painaa ja saa sen valon näyttämään himmeämmältä. ja yhtäkkiä mie oon niin syvällä niissä ajatuksissa et se valo näyttääkin vaan pieneltä, katoavalta pisteeltä..
mut silti mie jaksan hymyillä. jaksan olla ilonen.. tai ainakin näyttää siltä
" keep smiling girl, keep smiling "

tekis mieli vaan huutaa,huutaa se kaikki paska pois mielestä. mut se ei sillä lähe.
mie haluun taas tuntee jotain muuta. tuntee jotain.
muistan ku seisoin saaressa kivellä. kylmä tuuli piiskas kasvoja ja meri vaahtos edessä.
silti sisällä oli lämmin..
mut se lämpö katos.. katos kaiken vainoharhan ja pelon sekaan.
yks ystävä sano tänään "ku sie ajattelet kaikesta aina pahinta"
mut miks ajatella muuta jos se pahin osottautuukin todeks.
kuten nytkin. taas kerran. mie kerron näistä epäilyistä jollekkin etukäteen, ja hää yrittää vakuuttaa et mie oon väärässä. ja just sillä hetkellä ku mie oon uskomassa sen... elämä heittää kärrinpyörää ja osottaa et mie ja miun epäilys oli se oikea.. eikä minuu uskota.
"everything is black, no turning back "

en jaksa enää turhaa uskotella itelleni et kaikki on hyvin ku ne ei oo.
en jaksa uskoo parempaan.. en toivo et tää muuttuis.. no entäs se viimenen näistä kolmesta. hah.
siihen mie nykyään luotan vähiten.
" we are so full of hope, and so full of shit "

päässä pyörii samat ajaukset, samat asiat, samat kysymykset. niitä kukaan ei voi muuttaa, eikä kukaan vastata. paitsi mie.
mut mie en tiiä miten. tuntuu et mie oon yksin jossain pimeessä.
yksin juoksuhiekassa, johon mie uppoon koko ajan enemmän ja enemmän.
josta mie en ylös pääse. en yksin.
välillä joku ohikulkeva ihminen nostaa minuu sieltä, mut ei ota pois.
"I wanna die young And sell my soul"

~tää on paskaa, jota kukaan tuskin jaksaa lukea, mut ei se mitään.pitää välillä saaha asioita päästä pois. tai ainakin esille.~

oliko joskus päämääräkin?
ehkä oli.
mut mie en löydä sitä enää.
mikä on tarkotus tälle kaikelle?
miks tätä pitäis jaksaa..
mikä on se suuri palkinto jos jaksaa rämpii nää " vaikeet vuodet " läpi?
kertokaa miulle se.. nii mie kerron miten väärässä ootte.
miulle ei oo tuolla hamassa tulevaisuudessa mitään mitä odottaa.
ei mitään mitä tavoitella.
muutamia pieniä valonpilkahduksia, jotka johtaa takasin tähän samaan harmaaseen massaan.
ei siis mitään hienoa. tai pysyvää.
mikään ei oo pysyvää.
ikuisuus on liian lyhyt aika
" mie oon siun rinnalla ikuisesti. jos sie tarviit tukee, sano. mie autan. aina "
mut entäs sitten ku mie huudan apua, tukea.
sillon ei oo niitä auttavia käsiä, jotka on lupautunu pelastamaan.
ne katoaa jonnekkin.
"armahduksen tuojalla, on monta hahmoa"
mie en jaksa enää ees yrittää.
avunhuudot on muuttunu kuiskauksiks ja hiljenee kokoajan.
muks pyytää apua ku kukaan ei oo auttamassa.
ei eilen, ei tänään...ei huomenna
mut ihan sama.
antaa olla.
olkaa hiljaa ja huutakaa.
kiitos.

R.I.P
~M~~

"But maybe you'll come and put me out of my misery
One graceful day you'll set me free"