IRC-Galleria

Pisara tipahtaa lattialle ja loiskahtaa, jättäen jälkeensä punaisen roiskeen.
Yksinäinen pisara lattialla näyttää lohduttomalta, joten annan toisen pisaran pudota sen viereen.

Päätäni huimaa, silmissä sumenee. Siltä se on tuntunut jo pitkään.
Nyt henkinen kipu vain muuttuu fyysiseksi. Kipu, joka jäi.


Kyynel putoaa lattialle punaisten pisaroiden päälle. Se muodostaa aukon keskelle verilammikkoa. Epätäydellinen, kuten minäkin.

Tuntuu kuin sieluani revittäisiin kahtia, joka kohdasta eri suuntaan.

Veitsi putoaa kolahtaen käsistäni ja minä lyyhistyn oman verilammikkoni viereen. Nyt kyyneleet ovat kastelleet poskeni täysin.

Viime vuodet vilahtelivat silmissäni nopeasti.
Näin kuvia minusta, ystävistä. hyvistä hetkistä
huonoista hetkistä
pahimmasta painajaisestani, ja pisimmästä.
elämästäni


Kirkas valo lävisti silmäni ennen kuin kaikki meni mustaksi.
En nähnyt mitään, mutta kuulin askelet jotka tulivat huoneeseen. Kuulin kirkaisun ja hätääntyneet puheet, mutta en nähnyt mitään.
Vähitellen myös äänet ajelehtivat kauemmas ja lopulta loppuivat kokonaan.

Ei ollut muuta kuin hiljaisuus, tyhjyys.

Kipu ja tuska olivat kadonneet. Nyt sieluni tuntui tyhjältä, kuin siellä ei olisi ikinä ollutkaan mitään.
Pitkästä aikaa hymy hiipi huulilleni. se aito hymy-

Avaan silmäni ja näen sairaalan pyöreät lamput
ja vaaleat värit.

yritän liikkua, en voi.
katselen ympärilleni

enkä näe ketään.

ei yhtään kukkaa
ei yhtään omaista
ei yhtään ketään.

hoitaja tulee huoneeseeni ja avaa verhon.
Toteaa minut rauhallisella, särkymättömällä äänellaan, kylmän viileästi, välinpitämättömästi
..kuolleeksi

Tulee lisää ihmisiä
ilmeettöminä

he kantavat minut pois, hautaavat elävältä.
Huudan, mutta ei kuulu pihaustakaan

Havahdun ja näen ympärilläni pehmeät seinät
hoitaja tuo lääkkeet.

Elän pahimmassa painajaisessani
Oman pääni sisällä pelkkää paskaa
Kukaan ei auta
Lääkkeet pehmittävät aivot
pakkopaita kahlitsee minut
ja seinät ovat niin pehmeät.

Nukahdan taas
ja kaikki alkaa alusta..