IRC-Galleria

Ehkä toivoin turhaan, että voisin luottaa suhun.
Ehkä se oli yksi sairas unelmani.
Tai ehkä se oli vain liikaa pyydetty sulta.
Kerroin sulle tuskasta, surusta.
Odotin sun ymmärtävän, välittävän
Edes sen verran, ettei minun tarvitsisi nyt itkeä
Sitä kaikkea
Mitä menetin.
En tiedä, kuinka kauan jaksan enää
Ehkä et ehdi hyvästellä minua
Ehkä lähden niin nopeasti
Ettet edes huomaa
Elämäni tarkoitun ei ole rakastaa
Vaan kuolla.

---

Miksi ihmiset kyselevät minua?
Miksi he eivät voi jättää minua rauhaan?
Mitä merkitystä minulla on,
he veisivät minut pahaan paikkaan.

"Tahdon olla yksin ja unohtaa"

Miksi he taistelevat oikeuksistani?
Miksi he pelkäävät puolestani?
Eivätkö he vain tajua,
että he tappelevat minun mielestäni?

"Tahdon lähteä, kadottaa tän maan"

Miksi he surevat menetystä?
Miksi he miettivät parastani?
Parhaani on se,
että saan olla omassa ikuisesti omassa rauhassani.

"Ilman ketään. Ihan yksin. Tässä maailmassa"

---

Jokainen askel vie kohti kuolemaan, kohti uutta elämää.
Ehkä.
Matka tuntuu joskus liian pitkältä, kuljettavaksi yksin.
Vielä.
Aika on loputon niin väitetään, mutta ei sekään ole sittenkään.
Joskus.
Likaiset käytetyt siivet selkääsi saat, ennen kuin astut kuolemaan.
Saamme.
Pienen pieni askel kohti tuhoa, vai kuvittelenko vain.
Uuden.
Kuka pysyy vierelläsi koko elämäsi ajan, mahdottomuushan se on.
Ajan.
Yhteiskunta ei välitä yksilöistä, yhteisö on tärkein.
Uuden.
Erilaisia hyljeksitään, tasa-arvoako muka olemssa.
Mahdollisuuden.
Emme me tunnu kuuluvat tähän suureen kloonien yhdyskuntaan, jota huomaamatta johtaa ovela johtaja.
Elää.
Itsekeskeinen johtaja; Itsemurha on itserakasta, se tuhoaa yhteisön.
Uudestaan.
Minä; Ehkä se onkin vain keino päästä nopeammin pois tästä paikasta.
Paremman.
Pakoon Häntä, pelko, viha, suru.
Elämän.
Aikaa on liian vähän hukattavaksi.


Ehkä.Vielä.Joskus.Saamme.Uuden.Ajan. Uuden.Mahdollisuuden. Elää.Uudestaan.Paremman.Elämän.

---

Hei herrasväki,
te varmaan ihmettelette,
kun revin kauniin mekkoni
ja kiljun vasten taivasta joka itkee punaista

Viimeinkin löysin sinut,
joka jaksaa istua kanssani puisilla penkeillä
ja katsella kuinka päivä hiipuu iltamyöhään
Voin viimeinkin kutsua ihmistä ystäväkseni,
ei, en ollut aikaisemmin voinut sanoa niin

Viimeinkin löysin sinut,
ja voimme keinua ruosteisten kettinkien varassa
seuraavaan aamuun,
joka ei vieläkään ole parempi vaikka meille niin luvattiin

Voimme juosta junarataa pitkin auringonlaskussa,
voimme juosta ja ottaa unelmistamme kiinni
Ollaan ystäviä,
ollaan ystäviä ikuisesti eikä päästetä irti koskaan

Hei herrasväki,
tappakaa nuo tekohymyt kun sisällänne huudatte apua