IRC-Galleria

Noh, jälleen sinkkuelämää tässä vietetään! Juuri muutama hetki sitten tiet erosivat lopullisesti, ja omituista kyllä, ettei kyyneliä ole paljoa vuodateltu! Asiaa itsekin pohtineena jo useita viikkoja, ero ei tainnut olla mikään yllätys. Jotenkin vain en saanut sitä itse sanottua, ja odotin (kiukuttelin) kunnes toinen osapuoli teki ratkaisevan siirron. Näin on parempi! Mutta usko rakkauteen on mennyt, ja kun tunnin haukkumistani kuunneltuani puhelu loppui vihdoin, ei paljoa itsetunnosta/arvostuksesta ole jäljellä. Palasia ei vaan ole kukaan tällä hetkellä keräämässä...mutta toivottavasti huomenna on parempi päivä! ja toivottavasti huomaan, kuinka hyvä ratkaisu tämä oli. Mutta pelkään kuitenkin, että sitä murehdin tulevaisuudessa, jotta mitä jos....?! Mutta miten kukaan ikinä voi tietää...


Mutta kuinka väärässä ihmiset voivat ollakkaan, luulevat osaavansa toisia lukea, analysoida, ja kuitenkin menevät niin metsään siinä. Sitten johtopäätökset vedetään oman pään aiheuttamien ajatusten myötä...joka taas on niin väärin. Mutta sen voin sanoa, että rakkautta en osaa feidata..enkä sen puuttumista. <///3

Möy xxx </3

Elämä taas on yhtä vuoristorataa..voisikohan se joskus jopa jo tasoittua..kun en tahto enää pysyä kyydissä....putoaminen siltä radalta saattaisi olla aikamoinen takaisku. Mutta mutta...olisikohan ratkaisu tasoittumiseen löytynyt....MUUTTO TAMPEREELLE TAI KUOPIOON. :D

Todellakin muiden ihmisten huolten ja murheiden murehtiminen näyttää sit olevan mun elämäntehtävä. Miksihän se niin menee...saakohan siitä sit kuitenkaan mitään kiitosta...noh, ehkä siitä ei tarvitsekaan saada...! Kunhan sais joskus sit kuitenkin sen oman elämän..ilman huolia ja murheita...(turha toivohan toi on).

Ei tässä näköjään osaa yhdessä paikassa turhan kauan viihtyä, jotenka jos asia masentaa ja mietityttää harva se päivä niin kai sille on aika jo tehdä jotain. Sillähän se sit selviää, että onko päätös hanurista vai positiivisesti yllättävä! Viimeistä vaihtoehtoa toivoen...


Möy xxx

Ihan pihalla ....

Omat ja muiden ihmisten turhat, pienet, pinnalliset murheet tuntuvat niiiiiiiiiiin säälittäviltä ja itsekkäiltä tämän päivän jälkeen......

Toivon, että olosi olisi parempi eikä sinuun sattuisi...en ehkä enää edes auttamalla ...voisi sinua pelastaa :,( toivon olevani väärässä...

Voimia ja jaksamista...! Se on niin väärin, hyville ihmisille sattuu liian pahoja asioita...

Toivon, että tunsit tänään läsnäoloni, ja tiedät, että rakastan ja ajattelen sinua...

Rakkaudella S:lle,

Mervi xxx

Bandit testattu ja moottoripyöräkuume senkun taas kasvaa. Tietty 1200 on mulle liikaa, kun se hieman painaa, ja ohjaus ei tottele mua ehkä niin helposti kuin joku pienempi esim 750 mopedi. Jälleen yksi päivä takana täällä jumalan selän takana. Tämä päivä kyllä alkoi yöllä jo painajaisilla ja ne jatkuivat todellisina painajaisina sitten pitkin päivän. Kaksi minulle rakkainta ihmistä saivat mut kyllä huolestumaan heistä niin pahasti, että keskittyminen kaikkeen juhlatohinaan oli miltei mahdotonta, mutta pakollista. Vasta päivällä sain varmuuden, että toinen heistä on edes elossa. Ja toinen heistä on (aiheestakin) ihan rikki, ja sattuu niin paljon kun en voi tällä hetkellä olla siellä missä tarviisi. Tällaisia päiviä ei todellakaan saisi olla usein.

No onneks juhlat ohitse ja nyt saa rentoutua...vaikkapa hyvän kirjan ääreen... nam

Kivaa alkavaa viikkoa...:D

Möy xxx

Ihanaa! Kello herättämään 11sta ja kuinka ollakkaan, tottakai heräsin jo 8lta automaattisesti...kiitos aamutyön! PRKL! Olo oli todella levännyt ja jotenkin kiireetöntä tääll maalla tämä homma, mihinkään ei tarvitse hötkyillä, kunhan on vain. No ei sillä, että täältä mihinkään vielä pääsisikään, kun auto on porukoilla aina käytössä. Mutta onneksi tekemistä riittää, jos vain vihtis. Leipomista ja siivoamista huomisia valmistujaisjuhlia varten olisi aloitettava. Broidi tulee kohta pyörähtään, jotta meikä pääsee koklaan sen 1200 bandittia...nam! Saas nähdä tuleeko pitkästikin saikkua ..hih! Oikein hyvää viikonloppua, ja ottakaa rennosti...no panic!

Möy xxx

lähtö oikein jännittää ja ottaa mahan pohjasta ku pääsee kotia porukoiden luo. En ole tainnut siellä käydä viime joulun (?) jälkeen. Huh huh! Oikein syyllisyys kalvanut pitkään jo, kun ollut työkiireita ja ..no selityksiä. Rahan on vaan halunnut laittaa johonkin muuhun kuin juniin tai lentoihin! Tai vkoloput käyttää joskus mieluummin heiluen bileissä ja baareissa kuin kotona äitin ja isin kanssa katsoen telkkaa. :D Mutta nyt tulee sitten kunnon annos taas pitkäksi aikaa...melkein viikko...saattaa tulla rankkaa, mutta onneks aina pääsee ulos...onhan siellä lenkitettäviä koiria ainakin...ehkä 7 kappaletta! Samalla lähtö kuitenkin hieman masentaa, koska Helsinkiin jää ihmisiä, jotka tällä hetkellä tarvitsisivat tukea ja lohtua ja tietty itse jään kaipaamaan heitä...puhun kuin kyse olisi vuosista, kun olen pois, vaikka kyseessa on vain viikko! ..RYhdistäydy nainen! :D

Mutta kivaa vkoloppua kaikille

Möy xxx :P tsippadappadaida

Niin, eipä ärsytä yhtää enää, lennot varattu ja pohojoseen päin huomenna siis. Ihanaa! takasin tänne ruuhkasuomeen vasta torstaina ...jeijei!

Sit vois vähän bilettää :P

Luulen kyllä että tiistai olis ollu parempi takasin tulopäivä...aina menee hermot porukoiden kaa lyhyessäkin ajassa...mutta koitetaan kestää!! :P


Möy xxx :D

Reivit perjantaina eli huomenna stokiksessa, mutta mutta......Ne taitavat nyt sittenkin jäädä väliin. Niistä kuvioista parempi pysytellä poissa seuraaviin aeroihin asti syyskuussa ja syndeihin!! Duunia ei enään niin paljoa, joten jopa vapaa-aikaa jää, jopa tavata kavereitakin välillä! I May Have A Life After All!

Lomaan on vielä pitkä aika, ja sehän ei kestä mulla kuin sen viikon, mutta pääsepähän käymään porukoilla pohjanmaalla ja ehkä jopa Kuopiossa. Nam Nam.

Mutta kohti syksyä mennään hyvällä fiiliksellä, mieli kirkkaana ja toivoa täynnä!! :P...Hui, mitä minä ikuinen pessimisti ja kyyninen ihminen huomaan itseni tänne kirjoittavan: ai että elämä voisi olla jopa mukavaa...noh ehkä tällä hetkellä siltä kuitenkin tuntuu, mutta katsotaan kuitenkin myöhemmin, kuinka kiroan kaikki ihmiset (miehet) helvettiin hih =O

Mutta ei lannistuta takaiskuistakaan enään. Elämä on sellaista, takaiskuja tulee kaikille, ne itketään sitten kun niiden aika on, mutta aika parantaa (joissakin tapauksissa, joissakin ei sitten ikinä) ja takaiskujenkin kanssa/jälkeen voi elää. TÄllä hetkellä asenteeni on ehkä muuttunut, annan mennä sit täysillä taas (since 2 yrs) ja iloitsen kun on aihetta ja itken jos itkettää! Höhö...todella säälittävää...heh, mutta olkoot! :/

Ihanaa ja unenmaittavaa yötä allihuuppa!!

Love,
Möy xxx

Moottoripyöräkortti saavutettiin (jopa ensimmäisellä yrittämällä) tossa heinäkuussa. =) NAM! Nyt sit ajelut on kuitenkin jääneet vähemmälle, koska työtä tuli tehtyä yli 320 tuntia kuukauteen. Rikkihän siinä vaan meni. Nyt onneksi helpottaa vähän, kun kesälomalaiset tuli takaisin. Itsehän en kesälomasta ole koskaan nauttinut, enkä tänäkään kesänä. Mutta ens kesänä sitten, ellei vaihda taas työpaikkaa. Jospa sitä kuitenkin ottais omaa lomaa viikon tossa syyskuun puolella, ja lähtis vaikka kotipuoleen porukoita moikkailee pitkästä aikaa.

Bilettää vaa tekis niin mieli, koko ajan, mutta minkäs teet, kun ei voi saada molempia, valittava on: biletys tai raha. Mieluummin raha siis, joten työtä vaan, biletys nyt voi siis jäädä jälleen vähemmälle. Eiköhän tähän ikään ole jo biletetty ja sekoiltu ihan tarpeeks, TAI SITTEN EI! =)

NOh, kesä on kohta loppu, ja rannalla ei oo tullut käytyä vielä kertaakaan, eikä uimassa =( BYÄÄÄH! Mutta ensi kesänä sitten, kun on vihdoin se hieno motrskarikin alla. Tälle kesälle sitä ei enää viitsi ostaa edes, kun kesää niin vähän jäljellä ja ei aikaa edes ajella. Onneks on nyt kaks siistiä ajopukua edes ostettu valmiiks ens vuodelle :P Siitä se lähtee. Mut jepjep, huomenna viisurit lähtee IIIK...siihen asti jännitetään.

Möy xxx