IRC-Galleria

MIELOIN

MIELOIN

haluaa, että kuuntelet hänen biisejään.

12.11.2007Tiistai 13.11.2007 16:03

Tarina Elämän Paskuudesta VOL. 2:


Hän herää aamulla puhelimen vaimeaan piippaukseen silmäluomien hitaasti väristen auki ja tuskanhien virratessa otsaa pitkin. Hän muistaa hiljalleen viime illan tapahtumat, jotka eivät perinteen mukaan kovin tasokkaita olleet, hänen käsillään taisi käydä muutakin, kuin Siwan kauppakassit. Tässä vaiheessa hänen silmäkulmiinsa muodostuu haalean kitkerät kyyneleet, jotka johtuvat siitä, että niissä on enemmän tinneriä, kuin vettä. Hengittäminen tuntuu herätessä niin raskaalta ja vaikelta, että siihen täytyy keskittyä fyysisesti ja henkisesti täydellisesti, joka hengenveto muistuttaa maailmanloppua ja hän voi tarkasti kuulla keuhkojen kamppailemisen väsymyksen kanssa. Tässä vaiheessa hän miettii lähes itkien, että uskaltaako edes katsoa puhelimeensa saapuneita viestejä, se voisi tarkoittaa elintoimintojen täydellistä pysähtymistä ja akuuttia järkytystä. Lähetetyt Viestit-kansio on taasen varma itsemurha, ja sen hän tietää syvällä sisimmässään. Tänä aamuna ei edes Jeesus pelasta häpeältä.

Hän päättää kiskaista härkää sarvista ja ottaa kerrankin vastuun viime illan viestittelyistään, puhelimeen on kurkattava! Hänen väsynyt ja voimaton ruumiinsa on aivan liian heikko liikkuakseen yhtään mihinkään, ainoastaan pään kääntäminen on mahdollista tässä helvetillisessä olotilassa puhelimen käteen saamiseksi. Hän kääntää päätänsä tyynyllä vasemmalle, mikä tuntuu jo mahtavalta uroteolta ja vihdoin hän pystyy sumeasti näkemään puhelimen. Hänen taistelutahtonsa on valtava, hänellä ei ole voimia nostaa päätänsä tyynystä, joten hän raahaa päätänsä tyynyn pinnalla eteenpäin, kuin uljas troolari konsanaan. Hän tuntee, kuinka tyynyn karhea pinta ruhjoo jo hänen valmiiksi huonoa ihoaan ja tuntuu siltä, kuin finnit olisivat perunoita, joita revitään pellosta pois oikein isolla kädellä. Vihdoin hän saa heikon otteen puhelimesta puolilahoilla hampaillaan kynnettyään tyynyllä 15cm eteenpäin ja olo on samanlainen, kuin perseeseen olisi tungettu naapurin mummon laskuvarjon kokoinen sateenvarjo, jota olisi avattu ja suljettu kaksikymmentä railakasta minuuttia yhtäsoittoon. Tässä vaiheessa ei enää haittaa sekään, että hän on sattunut myös yöllä kusemaan housuunsa, koska näki unia taas tinnerihöyryissä pienestä puutarhalähteestä.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, kuin kuolema lähestyisi sykäys sykäykseltä ja hän on yhtä eloisa, kuin vanhus viagrapurkin jälkeen. Hänen tarvitsee nyt tehdä se viimeinen ponnistus saadakseen puhelimen käteensä, siinä on vain se vaara, että paskat saattavat tulla housuun oikein ryminällä tässä pinnistyksen multihuipennus kohdassa, mutta se riski on vain otettava. Hän heijaa päätänsä edes takaisin tyynyllä puhelin hampaissaan ja laskee kolmeen, todellinen KISKAISU lähtee verenhimoisen irvistyksen saattelemana ja peitto suorastaan hulmuaa, kuin hirmumyrskyssä, kun darrapaskat lentävät ulisten sängyn laidan yli uusille laminaateille, kuin vappuserpentiinit konsanaan. Mutta mikä tärkeintä, puhelin on viimein hänen kädessään ja olo on suoraan sanoen huojentunut. Kuset alla, paskat housuissa ja hänellä on olo kuin ihmisellä, joka olisi kussut tai paskonut housuun. Hän tietää, että viestien lukeminen vaatii tahtojen taistelua, mutta ei ole enää yhtään niin varma, että uskaltaako hän kurkistaa kumminkaan Saapuneet Viestit-kansioon. Mutta hän tekee sen, minkä miehen täytyy tehdä. Hän haluaa kerrankin olla elämässään se uljas ori.

Käsi vapisten hän raahaa puhelinta naamansa lähelleen, että saisi nähdä, mitä hänelle on oikein aamun darratunteina lähetelty. Taistelu on ollut aivan valtava tähän mennessä, että saisi puhelimen käsiinsä, hän on todellisen jännittynyt, kuin isänsä pornokasetin löytänyt pikkupoika. Onnistumisen kyyneleet alkavat valumaan hänen poskiaan pitkin puhelimen ruudun lähestyessä hänen kasvojaan.. Vihdoin hän näkisi, mitä hän on oikein lähettänyt yöllisen kiiman aikana ja itsehäpeä alkaa pikku hiljaa tuntumaan takaraivon aivokeskuksessa. Mutta, MITÄHÄN VITTUA! Tätä hän toistaa epäuskoissaan seuraavat kymmenen minuuttia ripulin pulputessa, kuin Pompejista konsanaan ja sänky peittyy tästä ruskean laavan virrasta sulkijalihaksen petettyä liiallisen lihasjännityksen takia. Hän ei voi uskoa tätä todeksi, kuoleman henkäykset alkavatkin muuttua nyt todeksi. Vain sinetöinti puuttuisi huoneen ovesta, niin tämä sänky olisi hänen hautansa. Hän ei ole saanutkaan yhtään viestiä. Ääni, minkä hän oli tunti sitten kuullut, oli ollut vain akkuvirran loppumismerkki.

Hän diagnisoi tilannetta ankeutuneessa mielessään ja lopulta itkien tajuaa, että hänellä on tänään kuuluisa semiparanoidi-darra. Jumala häntä auttakoon.




Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.