IRC-Galleria

Julkaisin tänään artistisivullani nelisen vuotta vanhan Kusipää-biisin, Lyriikka-ajoilta. Käykääs kuuntelemassa!

Muutama viikko sitten ilmestyi myös täysin tuoretta materiaalia, Anna Anteeks-biisin clippi. Kokoversio ilmestyy ajallaan!

WWW.MIKSERI.NET/RONNIES_STORY!

Perkele, tänään varmistui sitten Thaimaan reissu vihdoin! 1.2 lähtö ja 1.4 takaisin! Kaksi ihanan pitkää kuukautta Thaimaan lämmössä riehuen Ollin, Paten ja Nicon kanssa. Tatuoinnitkin tulee siellä sitten otettua ja treenattua thaiboxingia.

Kyllä elämä taas hymyilee, pääsee täältä loskapaska Suomesta edes vähäksi aikaa pois.

Siitä on kyllä aikaa, kun viimeksi tänne jotain kunnolla kirjoitin. Tämän uuden Gallerian myötä vähän nyt innoistuin, tämä blogi-osio on kyllä paljon selkeämpi ja olen varmaan ainut, joka antaa isot plussat tälle uudelle ulkomuodolle! Aluksi oli vähän sekavaa, mutta tunnin kun jaksoin tähän paneutua, niin johan läksi homma luistamaan.

Niin, porukka on kysellyt paljon, että milloin tulee uusia biisejä ja vastaavaa. En tosiaankaan tiedä, sitten kun tulee sellainen fiilis, että jaksaa tehdä jotain ja kirjoittaa uusia viisuja. Viimeksi taisin nauhoittaa joskus viisi kuukautta sitten, on ollut taas inspiraatio aivan kadoksissa tuon Niin Ne Uskottelee-clipin jälkeen. Elämässä on ollut viime aikoina pieniä vastoikäymisiä, jotka ovat vähän veroittaneet tuota kirjoitusintoa. En ala väkisin vääntämään tekstiä ja nauhoittamaan, koska siitä ei koskaan tule mitään hyvän kuulloista, ei todellakaan. Lupaan kuitenkin, että tämän vuoden loppuun mennessä ainakin ilmestyy tuo Niin Ne Uskottelee-biisi kokonaisuudessa. Ehkä jokin uusi biisikin saattaa nähdä päivänvalon, en kuitenkaan lupaa mitään. Sähköpostiin tullut joku parisenkymmentä kyselyä noista keikoistakin ja vastaus on edelleen sama, en keikkaile. Ei ole minun juttuni.

Pakko kuitenkin kiittää kaikkia Mikseri-artistisivullani vierailleita ihmisiä, käyntejä on eri ip-osoitteista tullut yli 10000 ja kuunteluja on tällä hetkellä kertynyt 350000, eli vuodessa tullut se 50000 lisää! Mahtavaa.

Muutenkin kuuluu pitkästä aikaa ihan hyvää. Nyrkkeily-harrastus on tuonut arkeen uutta eloa ja kuntokin noussut mukavasti. Viikonloppuisin on ollut ihan ylihauskaa ja alkanut unohtamaan kaiken paskan parin viime vuoden ajalta. Kouluasiatkin näyttävät taas olevan hanskassa, pääsykokeisiin jopa luettu ja ensi vuoden alussa laitan vielä hakupapereita pariin kouluun. Saa nähdä, että mitä oikein tapahtuu. Vituttaa vain, kun tämä pimeä, kylmä ja satavuotinen talvi on taas tulossa, tuntuu ettei se koskaan pääty. Joulu on tietysti hienoa aikaa ja iso plussa sille!

Alan taas pitämään tätä blogia paljon aktiivisemmin ja voisi videopäiväkirjaakin alkaa taas pitämään, jos aika vain riittää. :D

Amandalle iso <3.

Joo, ei tässä mitään ihmeellistä asiaa ollut, mutta biisejäni on kuunneltu Mikserissä nyt 300000 kertaa, joka tuntuu aika järjettömältä luvulta itselleni ja oli pieni pakko ilmoittaa täällä tästä maailmaa järisyttävästä tapahtumasta. En olisi uskonut vuosia sitten tuollaiseen lukemaan, korkeintaan pariin sataan kuunteluun ja haukkuihin kommenttiboksissa (tietysti niitäkin tullut, aika vitusti). Mutta parempi näin.

Tiedän, uusia biisejä ei ole ilmestynyt kohta puoleen vuoteen, vaikka olenkin jonkin verran kirjoitellut, mutta syynä ei ole innostuksen tai kiinnostuksen puute, kuin vain osittain. Aikaa ei ole vain ollut ja laiskuus on järkyttävä tekijä tässäkin asiassa. Ei ole vain jaksanut, en tiedä miksi. Ehkä taas niin suuri kynnys alkaa nauhoittamaan ja miksaamaan kylmiltään, motivaatio kieltämättä ollut kadoksissa jonkin aikaa. Eiköhän se sieltä kumminkin takaisin tule ja homma lähtee rullaamaan. Toivottavasti tai ehkä ei sitten kumminkaan. En ole myöskään sortunut dokaamaan, joten ei siitäkään johdu, jos joku sitä ajatteli. Tai dokaan tietenkin, mutta järkevissä määrin, ehkä.

Mutta mutta, kiitoksia vain kaikille, jotka ovat jaksaneet paskaani stereoissaan luukuttaa päivästä toiseen viiden vuoden ajan ja tuon 300000 kuuntelun verran! Päivässä uusia kuunteluja tulee keskimäärin 165kpl, vaikka eipä varmaan ketään edes kiinnosta, ei edes itseäni.

Haha, meikästä tuli YLIOPPILAS. :DDD

Kirjoitanpa tänne nyt vähän positiivisemmissa merkkeissä, kuin tuossa pari päivää sitten, vaikka vieläkin kieltämättä vituttaa. Eli, tietokoneenihan meni täysin sekaisin ja kaikki tiedostot hävisivät taivaan tuuliin parin vuoden ajalta. Nauhoitukset, biisien sanat, biitit ja nauhoitusohjelmat ovat siis täysin jossain bittitaivaassa ja takaisinhan en niitä saa mistään, koska mitään varmuuskopioita en ollut ottanut. Nyt sitä vasta tajuaa, että miten idiootti ihminen voi oikeasti olla. Opinpahan nyt edes jotain.

Levynhän piti ilmestyä tässä kuussa ja suurin osa biiseistä oli kirjoitettu valmiiksi, kaksi tekelettä oli vain lyriikoiden osalta kesken. Nauhoitukset vain puuttuivat ja siihen olisi mennyt se viikko korkeintaan, etenkin miksausten osalta. No, nyt ne kaikki ovat siis poissa ja levy menee osittain aivan uusiksi, ainakin aikataulu venyy useilla kuukausilla, jopa puolella vuodella. Vituttaa ankarasti, sen myönnän.

Ja eikä se paska vielä siihen loppunut, kaikkihan olisi ollut helppoa työstää uudelleen, jos olisin vain saannut biitit takaisin käsiini. Mutta ei, mikään ei voi sitten mennä putkeen. Tänään aloin kyselemään näiltä Jenkkituottajilta, joilta olen noita biittejä tilannut, että olisiko mahdollista saada taustoja takaisin, kun kone teki tälläiset temput ja en saa mitään kautta niitä muuten takaisin. Kaksi suostui lähettämään biittejään (jotka siis olivat tuohon levyyn tulevia) uudelleen minulle ilmaiseksi, kuusi runkkaria sitten olisi vaatinut taas 8$ maksua, ja eihän minulla siihen tällä hetkellä rahaa ole. Päädyin siis ratkaisuun, että levyyn tulee kolme "alkuperäistä" biisiä joihin sain nuo biitit takaisin, osa tulee olemaan sitten täysin uusia viisuja tuoreilla taustoilla, joita olen saanut yllättävän paljon eri tuottajilta. Myös nauhoitusohjelmat olen saanut takaisin asennettua pienien taisteluiden jälkeen. Että näin tämä homma sitten tästä jatkuu, en jaksa enää ottaa mitään stressiä koko hommasta, kaikki ajallaan. Pyydän syvästi anteeksi niiltä muutamilta, jotka levyä olivat odottaneet pitkään ja joutuvat taas pettymään. Levy on siis kumminkin tämän kaiken paskan keskellä tulossa, se on täysin varma.

Pitkään aikaan en ole Mikseriin saanut mitään uutta materiaalia laitettua, noin kolmeen kuukauteen laskujeni mukaan. Mutta sinnekkin on nyt ilmestymässä uutta matskua pian ja isolla kädellä, tämä tauko on antanut ihan uusia ulottuvuuksia kirjoitus- ja nauhoitusinspiraatiolleni, joka oli kateissa tuossa jonkin aikaa. Eli hommat ovat hanskassa ja kaikki alkaa tässä taas mennä pikku hiljaa raiteilleen näiden katastrofien jälkeen, jotka ovat jonkun verran lannistaneet.

Mutta sen suurempia jorinoita tässä kirjoittamatta, katsellaan mitä tässä tulevaisuudessa tapahtuu! Kannattaa väijyä tuota artistisivuani (www.Mikseri.net/Ronnies_Story) ja tännekkin ilmestyy sopivin väliajoin aina informaatiota, kun on tarve. Hejsan!

Ehtoota, tällä kertaa kirjoitan tänne ihan asiaakin!

Elikkä, tässä on nyt tapahtunut "isoja" muutoksia musiikkijuttujeni suhteen, vihdoin ja viimein. Lyriikka-artistinimi on siis ollutta ja mennyttä, uusi projektini on Ronnie`s Story ja artistinimekseni vaihtuu Ronnie, joka on myös toinen nimeni. En ala tänne laittamaan mitään sen suurempia syitä, että miksi vaihdoin artistinimeäni ja aloitin uuden projektin, näin on vain nyt parempi, aloittaa kaikki aivan puhtaalta pöydältä.

Lyriikkana tuli tahkottua sen reilut kolme vuotta täysillä ja nyt vain tuntui siltä, että sen aika on jo ohi ja pakko hakea uusia tuulahduksia tähän hommaan.

Tyyli, asenne ja intohimo musiikkia kohtaan eivät tietenkään vaihdu tai häviä minnekkään, nimi vain muuttuu, muuten kaikki säilyy ennallaan. Lyriikka-artistinimellä tehdyt biisit löytyvät edelleenkin artistisivultani, ainakin vielä jonkin aikaa, ennen kuin saan aivan uusia biisejä kirjoiteltua ja nauhoitettua. Vanhojen biisien jatko on siis täysin avoinna, sen näkee sitten jossain vaiheessa.

Mutta homma pidetään edelleen liikkeellä, uusi artistisivuni osoite on siis: www.Mikseri.net/Ronnies_Story!

http://kuvake.net/user/Lyriikka?image_id=3332489&folder_id=320808

Sehän on kuuluisa Miskan ja Nurmisen tanssikoulu!

http://kuvake.net/user/Lyriikka?image_id=3308000&folder_id=320808

Aamulla kello neljä Vilsun kanssa Kouvolan keskustassa tanssimassa huurteisen baari-illan jälkeen Pietarilaisen pillipiiparin tahtiin. Tippiähän annettiin miehelle yhteensä 20e ja 5000-pisteen plussakortti, joka oikeuttaa viiden euron ostokseen.

Videon kuvasi Ode, itse syntymäpäiväsankari!

Tarina Elämän Paskuudesta VOL. 2:


Hän herää aamulla puhelimen vaimeaan piippaukseen silmäluomien hitaasti väristen auki ja tuskanhien virratessa otsaa pitkin. Hän muistaa hiljalleen viime illan tapahtumat, jotka eivät perinteen mukaan kovin tasokkaita olleet, hänen käsillään taisi käydä muutakin, kuin Siwan kauppakassit. Tässä vaiheessa hänen silmäkulmiinsa muodostuu haalean kitkerät kyyneleet, jotka johtuvat siitä, että niissä on enemmän tinneriä, kuin vettä. Hengittäminen tuntuu herätessä niin raskaalta ja vaikelta, että siihen täytyy keskittyä fyysisesti ja henkisesti täydellisesti, joka hengenveto muistuttaa maailmanloppua ja hän voi tarkasti kuulla keuhkojen kamppailemisen väsymyksen kanssa. Tässä vaiheessa hän miettii lähes itkien, että uskaltaako edes katsoa puhelimeensa saapuneita viestejä, se voisi tarkoittaa elintoimintojen täydellistä pysähtymistä ja akuuttia järkytystä. Lähetetyt Viestit-kansio on taasen varma itsemurha, ja sen hän tietää syvällä sisimmässään. Tänä aamuna ei edes Jeesus pelasta häpeältä.

Hän päättää kiskaista härkää sarvista ja ottaa kerrankin vastuun viime illan viestittelyistään, puhelimeen on kurkattava! Hänen väsynyt ja voimaton ruumiinsa on aivan liian heikko liikkuakseen yhtään mihinkään, ainoastaan pään kääntäminen on mahdollista tässä helvetillisessä olotilassa puhelimen käteen saamiseksi. Hän kääntää päätänsä tyynyllä vasemmalle, mikä tuntuu jo mahtavalta uroteolta ja vihdoin hän pystyy sumeasti näkemään puhelimen. Hänen taistelutahtonsa on valtava, hänellä ei ole voimia nostaa päätänsä tyynystä, joten hän raahaa päätänsä tyynyn pinnalla eteenpäin, kuin uljas troolari konsanaan. Hän tuntee, kuinka tyynyn karhea pinta ruhjoo jo hänen valmiiksi huonoa ihoaan ja tuntuu siltä, kuin finnit olisivat perunoita, joita revitään pellosta pois oikein isolla kädellä. Vihdoin hän saa heikon otteen puhelimesta puolilahoilla hampaillaan kynnettyään tyynyllä 15cm eteenpäin ja olo on samanlainen, kuin perseeseen olisi tungettu naapurin mummon laskuvarjon kokoinen sateenvarjo, jota olisi avattu ja suljettu kaksikymmentä railakasta minuuttia yhtäsoittoon. Tässä vaiheessa ei enää haittaa sekään, että hän on sattunut myös yöllä kusemaan housuunsa, koska näki unia taas tinnerihöyryissä pienestä puutarhalähteestä.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, kuin kuolema lähestyisi sykäys sykäykseltä ja hän on yhtä eloisa, kuin vanhus viagrapurkin jälkeen. Hänen tarvitsee nyt tehdä se viimeinen ponnistus saadakseen puhelimen käteensä, siinä on vain se vaara, että paskat saattavat tulla housuun oikein ryminällä tässä pinnistyksen multihuipennus kohdassa, mutta se riski on vain otettava. Hän heijaa päätänsä edes takaisin tyynyllä puhelin hampaissaan ja laskee kolmeen, todellinen KISKAISU lähtee verenhimoisen irvistyksen saattelemana ja peitto suorastaan hulmuaa, kuin hirmumyrskyssä, kun darrapaskat lentävät ulisten sängyn laidan yli uusille laminaateille, kuin vappuserpentiinit konsanaan. Mutta mikä tärkeintä, puhelin on viimein hänen kädessään ja olo on suoraan sanoen huojentunut. Kuset alla, paskat housuissa ja hänellä on olo kuin ihmisellä, joka olisi kussut tai paskonut housuun. Hän tietää, että viestien lukeminen vaatii tahtojen taistelua, mutta ei ole enää yhtään niin varma, että uskaltaako hän kurkistaa kumminkaan Saapuneet Viestit-kansioon. Mutta hän tekee sen, minkä miehen täytyy tehdä. Hän haluaa kerrankin olla elämässään se uljas ori.

Käsi vapisten hän raahaa puhelinta naamansa lähelleen, että saisi nähdä, mitä hänelle on oikein aamun darratunteina lähetelty. Taistelu on ollut aivan valtava tähän mennessä, että saisi puhelimen käsiinsä, hän on todellisen jännittynyt, kuin isänsä pornokasetin löytänyt pikkupoika. Onnistumisen kyyneleet alkavat valumaan hänen poskiaan pitkin puhelimen ruudun lähestyessä hänen kasvojaan.. Vihdoin hän näkisi, mitä hän on oikein lähettänyt yöllisen kiiman aikana ja itsehäpeä alkaa pikku hiljaa tuntumaan takaraivon aivokeskuksessa. Mutta, MITÄHÄN VITTUA! Tätä hän toistaa epäuskoissaan seuraavat kymmenen minuuttia ripulin pulputessa, kuin Pompejista konsanaan ja sänky peittyy tästä ruskean laavan virrasta sulkijalihaksen petettyä liiallisen lihasjännityksen takia. Hän ei voi uskoa tätä todeksi, kuoleman henkäykset alkavatkin muuttua nyt todeksi. Vain sinetöinti puuttuisi huoneen ovesta, niin tämä sänky olisi hänen hautansa. Hän ei ole saanutkaan yhtään viestiä. Ääni, minkä hän oli tunti sitten kuullut, oli ollut vain akkuvirran loppumismerkki.

Hän diagnisoi tilannetta ankeutuneessa mielessään ja lopulta itkien tajuaa, että hänellä on tänään kuuluisa semiparanoidi-darra. Jumala häntä auttakoon.