IRC-Galleria

Miks nyt, on se kysymys,
kun lähimmäinen poistuu ja loppuu ymmärrys.
Tehtävä on suoritettu täällä maan päällä.
Nyt hän lepää rauhas jossain etäällä.

Mittari on täysi, kalenteri tyhjä.
Ei o päivii jälel enää ees yhtä.
Toivois et vois siirtää sitä hetkee,
ja pystyis selkeesti jatkaan tätä retkee.

Mut kun hetki koittaa ja kuolema voittaa,
sillon ei auta muu ku kelloja soittaa.
Viikatemies jo kättään nostaa.
Sillon on myöhästä elämää ostaa.

Miks siit puhuminen on nii vaikeeta?
Siittä vaijetaan, ollaan haikeena.
Tien päässä on portti, missä kaikki tulee loppuu.
Loppu tulee kaikille, sillon silmät kostuu.

Monia se pelottaa, mut sitä ei saa pelätä.
Tätä se vaan on tämä arkinen elämä.
Turha sitä välttää, pitää ymmärtää,
et päättyy tää, ei tää kierrä ympyrää.

Näitä päiviä on rajattu määrä.
Monesti vaa aika sattuu oleen niin väärä.
Meille kaikille on määrätty päivä,
mut eihän sitä voi edes ennalta nähdä.

Siittä ei saa koskaan syyttää ittee,
että täältä piti jonku pois lähtee.
Sil kukaan ei lähde liian aikaisin,
eikä liian myöhään nouse taivaisiin.

Vaan sillon kun aika on tullut,
ja tien päässä portit on avautunut.
Omistetaa pieni hetki heidän poismenolle,
ja annetaa arvostus heidän teoille.

Muistellaan heitä tässä ajassa,
ja kun saimme kulkea heidän matkassa.
Matka loppu lyhyeen mut se ei jäänyt yhteen,
vaa sitouduttii ikuiseen ystävyyteen.

Vaik lähimmäiset olisivat poissa,
he pysyvät ikuisesti meidän muistoissa.
Nyt on tullut aika sanoo heille hyvästi.
Ootte meille tärkeitä nyt ja pysyvästi.

Se on aihe mistä ei puhuta.
Se vaan lähestyy meitä jokaista.
-RP-

Muistetaan niitä joita ei ole enää<3