IRC-Galleria

.. Ei se vessanpönttö sitä norjaa opi vaiks sitä kui sille opettais...

Ei niin TODELLAKAAN!!!!

Tänään töistä pääsy koittaa kello 16.30 ja huomen töihi 19.00 ja kotii 07.00. Jeij.

Se, et ihmisten ajatukset toimii autonomisina, pitäis lailla kieltää.

Mulla on ikävä mun funtsaustappii...

Evitalta, soitti joku tyttö äske:
- Laura.
- Häh?
- Laura.
- Onko siel Laura?
- Joo-o...
- Tääl Evitalta joku plaaplaa ja mulla on tälläinen ilmainen tarjous. (ILMAINE TARJOUS, niinko WOOT?? Se on joko ilmanen tai tarjous!!!)
- Aha...
- Joo, saisit stringit tjn...

Tyttö kertoi antaumuksella alushousuistaan ja mun puhelin oli pöydällä kaikkien kuunneltavana. Eikö EVITA tiedä et ei saa soitel tuntemattomist numeroist jos on jotain myyntihommelii. Testaako EVITA työntekijöidensä kuulon vai oliko toi tyttö vaan tyhmä -> JOO, mä olen Laura. Ja tää ilmainen tarjous. HMM... ILMAINEN TARJOUS!!! Ei ny kaikkii Tukiaisii tartte töihin ottaa... Ja nekin Tukiaiset vois käydä kouluu nii ehkä saisivat oikeitakin töitä!!

... olla taas töissä. On täs sitä jotain. Varsinkin kun saa tuntea onnistumisen tunteen ja asiakas lähtee tyytyväisenä ja hymyilevänä.

Accessi meni uusiks, mut nyt on alku parempi ja toivottavasti on jatkokin. Käpy lähtee pian. Syksyllä todennäköisesti opiskelemaan lisäosia ammattiin... Jänskättää... Tai sit voi olla et nappaa uus paikka...
Huomenna on torstai ja kulta tulee huomenna.

Mitäs muuta kertoisin? Lävistyksistä luovuttu. Meni napit naamasta ja rustot. Ehkä sit joskus. Ehkä. Tai sit oon liian vanha. Nyt tälläinen ratkaisu.

Tyttö kysyi pojalta onko
hän pojan mielestä nätti,
hän vastasi: ei.
Tyttö kysyi haluaisiko
poika
olla hänen kanssaan
ikuisesti,
ja hän sanoi: ei. Sitten
tyttö kysyi itkisikö poika
jos hän lähtisi ja taas
kerran poika vastasi :
ei.Tyttö oli kuullut
tarpeeksi. Kun hän käveli
pois, kyyneleet pitkin
poskia valuen, poika
tarttui hänen käteensä ja
sanoi: sinä et ole nätti,
olet kaunis. Minä en halua
olla kanssasi ikuisesti,
minun tarvitsee olla
kanssasi ikuisesti.Ja minä
en itkisi jos lähtisit,
minä kuolisin.

Du fick mig att
skratta när jag helst
ville gråta. Du fick mig
att le när kinderna var
våta. Vissa sviker andra
bedrar. Men vissa vänner
finns alltid kvar. Tack
för att du finns. Tack för
de du gör. Tack för att du
lyssnar när ingen annan
hör. Du är den bästa jag
har, och hoppas att jag
alltid har dig kvar...Jag
älskar dig!

...tuntuu kuin olisin jonkun toisen ruumiissa. Kuulostankin väärältä. Kuka mä olen?
Ne periaatteet, joista luovuin, hukkasivat minut. En ole enää varma kuka oikein olen? Mistä lähtisin itseäni etsimään. Ulkoiset muutokset lähtivät myös sisältä...

... ei aina, mutta joskus, tuntuu kuin olisi nurkkaan ahdistettu koira. Tänään se olo alkoi ja tuskin se ihan heti loppuu...

Mä luovuin mun periaatteistani, että ihmiset saisivat olla onnellisia. Jo toisesta periaateestani. Pelkään vaan pahasti ettei sekään tule riittämään. Sitten kaikki olisi turhaa. Mä olisin menettänyt kaiken. Pelataan upporikasta tai rutiköyhää... Mä häviän kuitenkin aina.

Mä olen ollut 12 tuntia tilassa, jota en osaa sanoin kuvailla. Mä olen miettinyt elämääni, menneisyyttäni ja tekojani. Kaikkea sellaista mitä en saa tekemättömäksi ja kaikkea sellaista minkä mukaan mun arvopisteet lasketaan. Huonot tuli pisteet. Ei niillä mihinkään pääse.

Mä voin luopua periaatteestani, jos siitä oikeasti on apua. Kysymys kuuluukin: Mistä sä luovut? Voisitko sä tehdä saman? Siitä ei ole ollut keskustelua. Enkä mä vaadi, haluaisin vaan tietää. Tulenko se olemaan aina minä joka luopuu jostain?

... Nyt olis Access saatu aikastalailla valmiiksi. Jos oikein kaiken ymmärsin... Sit vaan oottelen tarkastusta ja mielellään hyväksyntää.

Sit alkaisikin 4 päivän vapaa. Ihan myhmää. Mielelläni mä tässä kohteessa olen töissä. Sit sitä on taas pihalla ku lumiukko kaikest ku vapaat loppuu...
Kulta tulee tänään... Joskus seiskan aikaan illalla Kulta on kotona.

Ja eiliseen tekstiin viitaten: On turhaa teeskennellä, jos sillä aiheuttaa pienelle lapselle pahan mielen. Luovuta. Sä et oo AITO. Vihaan sua, koska aiheutat pienelle TODELLA pahan mielen. Oot SYVÄLTÄ!!

Perjantai 13. päivä. Vielä toistaiseksi kaikki ihan ok... Vielä... Vähän väskyttäis, mut puoltoistatuntii töitä sit kauppaan ja kotiin tekemään ruokaa. Eiköhän tää tästä. Jso viel jotain sais täällä aikaiseksi.

Onnee kaikille epäonnisille :o)

Ja sinä yks: MIETI NYT TARKKAAN!!! Joko käytös muuttuu tai elämä muuttuu.

...keksin hyötytekemistä töihin.
Accessin opettelua ollu tämä päivä. Toivottavasti homma toimii vielä loppupäivästä. Jostain kumman syystä mun merkkariopintoihin ei tuo aihealue kuulunut... Niinq WOOT? Samalla on tullu päivitettyy työpaikan papereit ja siivoiltuu. Ihanku olsin jäämäs tänne. Ainakin yritän saada kotoisen fiiliksen.

Oli ikävä viedä neitii aamulla tarhaan kun pikkuinen tahtoi ihan johki muualle. ja niin kyl oikeesti mäkin mut töihin oli pakko lähtee... Mut onneks on jo keskiviikko. Ylihuomenna on perjantai. Jos vaiks siivois tänään kotona sais ajan kulumaan ja tulis siistiä...

Eilinen oli ihan typerä päivä. Satoi kaatamalla ja tietty kastuin matkalla autoon. Ja eikö se sade tauonnu heti ku pääsin sisälle??? Sit ukkonen räpsytteli kameraa ja koton valoij... Herran jestas kuinka infernaalista!!! Demons are on the way...

Ja ilta ei ollu sen parempi. Kaikki oli syvältä ja kaikki tuntu pahalta. Taitaa olla taas flunssa tulossa. Jos se ikinä on lähtenytkään mihkään...

Joskus olis vaan niin paljon helpompaa kun vois unohtaa menneisyyden. Poistaa sen nappia painamalla. Eikä tarvis kenenkään sanoista muistaa siitä yhtään mitään. Tai vois antaa toiselle ne tunteet mitkä menneisyys aiheutti. Ehkä silloin se toinenkin ymmärtäisi paremmin. Sanoilla ei tunteita kuvata. Eikä oikein teoillakaan. Tunteet on tunteita. Tuntemuksia syvällä itsessä. Osa pakahduttaa onnesta, toiset repii sydämen ja muut osat irti ja hajottaa.

Juuri äsken saapui viestiä kohteesta, jossa työskentelen. Koira oottelee portilla... Kiitoksia paljon :o) Olen kyllä juhannuksen töissä, mutta kyllähän se koristeenakin menee. Toisia hyviä uutisia kuuluu töistä. Vaikuttaa siltä, että syssymmällä on työntekijä pulaa... Tietää enemmän töitä mulle.... Vaikka olenkin erittäin kiinnostunut eräästä toisesta haasteesta toisella paikkakunnalla, mutta on kovin mukavaa tietää, että syksylläkään ei työt loppuisi täälläkään päässä.

Onneksi on äippälomia ja muut saavat koulutustaan vastaavia tehtäviä :o) Onnea heille.

Oikein alkaa miettiä, et mitens sitä ite vietti äippälomansa. 4 kuukautta toisin kotona olla. Sitten aloitin osa-aikaiset työt. Todella osa-aikaiset. Mut pää olis varmasti hajonnu, jos en olis sitä tehny. Enpä muista koska olisin kesälomaakaan pitäny. Viikonkin vapaa tuntuu jo kauhealta. Siksi en viihdy saikuillakaan. Olis vaan paljon tekemistä ja mitään ei tuu tehtyä. Olen niin paljon aktiivisempi kun olen töissä. Jopa ne pari aivosolua liikkuu omatoimisesti. Ettei tartte viskoo päätään ku joku vajakki.

Mahdollisella ensi kerralla äippälomaa tulisikin vietettyä oman pikkuisen hoitotädin kanssa. Tytsyli on niin ahkerana hoitelemassa omaa nukkeaankin ja siivoilee sotkujaan kiltisti pois ja pitää tiukkaa kuria pehmoleluilleen.... (Tie kehen on tullu?)

Jos sitä taas yrittäisi saada aikaan jotain täällä työmaallakin...

... en jaksanut enää eilen lähteä ajamaan takaisin Poriin niin lähdin sitten yöllä. Oli ainakin vähemmän liikennettä. Kolmelta lähdin ja puol kuus olin perillä. Kahdeksaksi töihin. Eikä kyllä suurempi väsy ole. Ihanaa oli saada nukkua Rakkaani vieressä ja katsoa kun Rakas vielä jäi nukkumaan. Pari peuraa matkalla näkyi, mutta nekään ei onneksi yli tien tahtoneet. Kettu sen sijaan juoksenteli yli tien. Tosin kauan ennenkuin mä olin kohdalla. Ja yks kuorkki oli ojaan joutunu Huittisissa. Vähän oli ikävää lähteä pois Kirkkonummelta. Olen niin rakastunut siihen paikkaankin. Aivan ihana. Ehkä tulee vielä hetki kun ei tarvitsekaan lähteä.

Toni on maailman ihanin ja huomaavaisin mies. Mun Isukki <3<3<3 Hetkeäkään en vaihtais pois. Hän saa minut onnelliseksi joka solusta. Pelkästään vaan ihanalla katseellaan. Jokainen sateinenkin päivä on aurinkoinen hänen kanssaan. Kiitos Rakas, että olet olemassa.