IRC-Galleria

Unipäiväkirja XI Torstai 05.06.2008 15:50

Seisoin huoneessani joka oli ylin kerros pilvenpiirtäjässä ja olin Jim Carrey. Tien toisella puolella oli toinen pilvenpiirtäjä jonka seinällä oli valtava TV. Sain vitunmoisen hepulin kun huomasin TV:tä itseni ja höyläsin Cameron Diazia ja paskin puoli oli että minulla oli jo muija! Vedin verhot ikkunan eteen ja tanssin verhojen kanssa ja lopulta revin ne alas käännyttyäni selkä ikkunaa vasten. Kaverini istuivat takanani sohvalla syöden popkornia ja nauroivat minulle. Katsoin taas ulos TV:tä ja siellä minä menin - like a rabbit.
Kävelin ulos parvekkeelle ja huomasin kadulla Cameron Diazin. Siis pilvenpiirtäjän ylimmästä kerroksesta - helvetti mulla oli hyvä näkö! Tässä vaiheessa kamera syöksyi alas järjettömällä elokuvamaisella tavalla ja kääntyi kesken matkan kuvaamaan pudotessaan minua. Kun kamera pysähtyi alas kävelin ulos rakennuksesta. Maailma muistutti nyt kovasti Fallout peliä. En muista olinko Jim Carrey enää mutta matka jatkui.
Kaveri porukalla kävelimme junaan ja joku kottarainen joka oli siellä luultavasti kesätöissä, päästi meidät sisään. Kun matka alkoi kuski riemuitsi että oli saanut junan liikkeelle, mutta vauhti oli hyyyvin hidasta joten kottarainen hyppäsi ulos junasta ja potkaisi luultavasti jonkun lankun kiskoilta. Juna sai hetkessä vauhtia ja neiti kottarainen, meidän kuskimme, jäi sille asemalle. Kovin se koitti paukuttaa junan kylkeä ja huuteli jotain vähemmän kauniita sanoja! Nauroin aluksi aivan vitusti mutta muistin sitten olevani itse kyydissä. Alkoi hieman jännittämään. Mielikuvat liikkuivat jo päässä kuinka juna syöksyisi päätepysäkille rytinällä ja junan vauhti sen kuin kasvoi.
Kuinka oudosti juna sitten pysähtyikin seuraavalle asemalle, päätin heittää jarrut päälle. Odoteltiin vain minuutti kun se kuski juoksi meidät kiinni hikeä ja verta pyyhkien. Yritin olla nauramatta kuskille - ainakin päin naamaa.
Sitten kävelimme ulos haulikot kädessä. Olimme jotenkin aivan kuin puoliksi lännen elokuvassa ja puoliksi jonkun mummon kesämökillä. En tiedä miksi mutta aloimme ampumaan ihmisiä. Jouduin monta kertaa keräämään ruumiilta aseet koska itseltä loppuivat kudit nopeasti. Hauskinta oli heittää käsikranaatti taloon, jossa tiesin lymyilevän aseistettuja vanhuksia ja tukkia oven koska ne paskiaiset osasivat heittää ne kranaatit ulos. Kovin jytisi ja huoneet paukkuivat kunnes löysin viisaan näköisen ukkelin, jolla oli revolverivyö. Halusin sen tottakai. Mies ei tehnyt edes vastarintaa kun riisuin hänet aseista. Nolointa vain oli se, että se vyö painoi varmaan 50kg joten sen pukemiseen meni aivan vitusti aikaa. Ihmettelin jo miksi ei mies nauranut minulle päin naamaa, mutta luultavasti neljä tähdättyä haulikkoa riisuivat papan hymyn pois. En edes saanut puettua sitä saatanan revolverivyötä päälle, koska se kesti niin vitun kauan että ehdin jo herätä!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.