IRC-Galleria

Olin taas varas, kait, mutta en muista pöllineeni muuta kuin omat sohvat takaisin jotka sisko oli minulta pöllinyt. Hiivin kuin tonttu pitkin pitäjiä sohvat selässä ja toivoin etten jäisi kiinni. En onneksi jäännyt.
Sitten kuulin tarinan että mun faija oli halunnut vierailla oman äitinsä luona joka oli asunut, no sielä missä se silloin asui. Se normaali ylämäki, jonka huipulla minun mummi asui, olikin korkea ja jyrkkä kuin mount everest ja faija oli ottanut mutsin mukaan joka oli raskaana. En tiedä miksi tuollaisen tarinan jouduin kuuntelemaan unessa mutta sitten se jo jatkui.
Varastin jonkun auton kunnes vastaan tuli nuori tyttönen. Auton omistaja luulen, sillä se repi mut ulos autosta ja repi vielä hyvän matkaa kauemmas. Satutin pään jossakin vaiheessa ja mimmi huolestui etten nyt vaan olisi loukannut itseäni. Mentiin juomaan sen autoon viinaa kun kytät saapuivat paikalle. Tulivat antamaan sakkoja koska olin ryöminut julkisella paikalla humalassa - mutta enhän minä ollut edes humalassa; sanoin. Sakot tuli.
Kaveri sai idean jonka piti olla hauska. Koska se vitun Selänne vieläkin miettii pelatakko vai ei mm kisoissa, päätimme mennä itse kysymään. Homman pointti oli että minä videokuvaan koko jutun kälysellä kameralla. Oltiin futis stadionilla ja kaveri meni edeltä. Minä katselin koko matkan valokuvakameran näyttöä jossa oli muuten aivan uskomaton zoomi. Huomasi kolmen hepun syöttelevän tutusti kentällä ja yllätyksenä löysin itsenikin kentältä. Ihmettelin vain missä vitussa se Selänne oli. No sehän oli aivan nenän edessä kun laskin hieman kameraa. Pelästyin aivan helvetisti kuinka yllättäen mies tuli vastaan ja otin vahingossa valokuvan, josta herra Selänne suuttui aivan vitusti. Kiljaisin kerran ja tiputin kameran maahan lähtiessäni juoksemaan salamana karkuun. Samaisella hetkellä Selänne lähti pinkomaan kuin tulokas kaudella perääni. Oliko tämä nyt se vitsi? Tiedä häntä mutta kiljuin itseni hereille. Kysymysmerkiksi jäi myös, tuleeko se Selänne mm kisoihin.

Kävelin kaikessa rauhassa ulkona kun yhtäkkiä tuli seinä eteen. Siis läpinäkyvä. Outo juttu kun en oikeasti päässyt eteenpäin ja katselin siinä sitten hetken ympärilleni. Maailma jotenkin värisi hassusti ympärilläni.
Naapurissa oli jonkin sortin poppanainen joten päätin pistäytyä kylässä. Se oli oudosti neekerin ja yhden south park hahmon sekoitus joka homeless jaksossa oli poltettu. Täti sanoi että maailman perustukset ovat romahtaneet. Maailma näytti nyt kuin se olisi aina ollut tietokone peliä.
Hetken päästä joku ufo hyppäsi mamman suusta ja lähti kipittämään ympäri kämppää. Tässä vaiheessa minusta tuli jotenkin tarinan sivustakatsoja. Se alien oli predatorin ja apinan sekoitus joka kiskoi joltakin mieheltä pään irti ja söi sen. Hypittyä hetken pitkin seiniä se hiiviskeli sen poppanaisen taakse joka retkotti nyt vuoteella. Apina\predator nosti hieman muoria pystyyn ja repi kädellä sen selkärangan rikki.
Minä tapoin apina\predatorin ja yritin manata sitä sen poppanaisen ruumiiseen. Muorin silmät rävähtivät auki mutta se alkoi kiljua jotain vierasta kieltä tai sitten se vaan huusi tuskissaan joten heitin kasan räjähteitä sen syliin ja räjäytin sen huoneen seinille niin että jysähti.
Maailma oli yhä kaaoksessä joten en tiennyt mitä tehdä, joten päätin herätä kirjoittamaan kaiken ylös.

Kävelin Lontoon keskustassa keskitalvella. Jostain syystä minulla oli vain yksi kenkä jalassa joten jouduin pomppimaan yhdellä jalalla. Vieressä oli kojuja joissa jaettiin leffoja ilmaiseksi, mutta vain yksi leffa per perse joten ihmiset olivat muodostaneet ympyrän muotoisia jonoja jotta saisivat enemmän leffoja. Naureskelin asiaa kun pompin ohi. Taisin ottaa yhden leffan itsekin mutta en enää muista minkä.
Matka oli pitkä varsinkin tietokone sylissä joka oli taas vaihteeksi rikki. Vein koneen serkulle joka hetken katseli sitä hiljaa ja sanoi sitten että "sinähän se olet puuseppä joten mikset sinä tätä osaa korjata." Olin hiljaa ja ojensin kirjan jonka toin mukanani jonka luulin auttavan. Kirja käsitteli erinlaisia liitos tyylejä miten saa osat kiinni toisiinsa esim tapeilla tai jyrsittyä nätisti oikeisiin kulmiin jotta osat saisi hyvin yhteen. Kirjasta saattoi olla apua, sitä en tiedä koska minut oli kutsuttu oikeuteen.
Seisoin nyt oikeussalissa ja katselin edessä olevan pöydän taakse. Pöydän takana istui sellainen pöllön näköinen rouva joka oli Englannin kuningatar. Kuningatar ilmoitti että koska huomenna olisi maan kansallispäivä he testailevat hirttolavoja. Sain kunnian olla testihenkilö. Minä. Katsoin lavaa joka oli edessäni eikä koko toimitus muistuttanut kovin paljoa sitä perinteistä hirtto tapaa. Naru oli kiinni katossa joka oli noin kymmenen metrin korkeudella. Siinä missä tulisin seisomaan narun jatkeena, naru kulki helvetin jyrkässä kulmassa kohti kattoa ja naru kiskottaisiin helvetinmoisella vauhdilla kattoon, joten koko toimitus näyttäisi melkein kuin joku yrittäisi lentää. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa.
Lähdin pomppimaan ulos talvipakkaseen pieni kyrpä otsalla. Päätin varastaa kaverin kanssa porschet ja kaahailimme Lontoon keskustassa jonka jyskeeseen ehkä heräsin.

Vittumaista koska niin hyvin muistan että tapahtui vielä paljon mutta en niin hyvin että muistaisin mitä.

Parhaat albumit:

Dimmu Borgir: Puritanical Euphoric Misanthropia
Children Of Bodom: Something Wild
Covenant (The Kovenant): Nexus Polaris
Sentenced: Crimson
For My Pain: Fallen
Amorphis: Tales From The Thousand Lakes
James Newton Howard: The Village

Bändit: (ja bändin paras biisi)

Sentenced (No one there)
Swallow The Sun (Fragile)
Hypocrisy (Until the end)
Cradle Of Filth (The Rape and Ruin of Angels)
Dimmu Borgir (Hybrid Stigmata - the Apostasy)
Metallica (The Unforgiven)

Biisit:

Him: In Joy And Sorrow
Him: One Last Time
Kim Hee Seon & Jackie Chan: Endless Love
Soilworks: Song Of The Damned
Swallow The Sun: Fragile
For My Pain: Autumn Harmony
Hypocrisy: Until The End
The Staind: Zoe Jane
Eternal Tears Of Sorrow: Aeon
Eternal Tears Of Sorrow: Nightwind's Lullaby
Amorphis: Moon And Sun Part II. North's Son

Täytyy kait sekin nyt sit mainita että Dimmu Borgirin 'Alt Lys Er Svunnet Hen' biisissä on ehkä kaunein alku! Hassua kun miettii että se on jotain Black metallin tapaista :)


Biisit lista menee kyl helvetin vaikeaksi mutta ainakin 7 ensimmäistä on listalla. Tai kaipa ne kaikki on mutta biisejä alkaa tulvimaan siitä eteen päin aivan vitusti. Ei ehkä täydellinen lista mutta kun on taas tylsää niin mietin lisää.

Heräsin jatkoilta. Eilen aamulla luulin hetken olevani rauhassa kunnes kaksi kaveria päätti tulla kylään. Siitähän se päivä sitten alkoi ja iltaa kohti Ihmettelin miten kaikki on niin naamat. Itsellä vielä oikein kilissyt kun taas muut lähes konttasivat lattialla. Baarissa sitten tapahtui jotain joka ravisutti maailmaa ja huomasin katselevani ikään kuin lasinpohjien läpi. Oudosti alkoi päässä heittämään ja sitten me käveltiinkin jo tänne sian pesään jatkoille.
Tässä hetken istuttua hereillä ovikello soi. Melkein pelästyin kun kaksi noitaa kyttäsi oven takana vaikka taisivat tytöt pelästyä enemmän minua kun krapulainen pitkätukka avaa oven. Hyvä kun sai tytöt mitään sanottua mutta uskalsivat kysyä jos saisi virpoa. Sanoin että ei mulla mitään ole ja löin oven kiinni. Saatanan noidat.
Nyt täytyis miettiä miten jatkaa. Humalaiset juopot on vallannut mun kodin. Tunnin päästä pitäis mennä porukoille syömään mutta nyt kaikki makaa tajuttomana ympäri kämppää. Vituttaa muutenkin nyt aivan järjettömän paljon. Tästä tulee todella pitkä ja raskas päivä!

Mitä flashbackeille oikein voi? Niitä kun vaan tulee koko ajan eilisestä, eikä voi kun istua ja hävetä. Olinko eilen jurrissa? Aika saatanan naamat! Ehkä olis pari voinnut ottaa vähemmän ja mikä huolestuttaa eniten on se, käytinkö visaa baarissa. Paska baari muutenkin. Ihmettelinkin päivän ensi askelta mutta vain hetken. Joku kipee kusipää oli rikkonut lasin ja minä olin sitten kävellyt siitä yli. Eihän tuollaisissa kengissä mitkään paksut pohjat ole joten läpi meni lasinsirut. Kyllä se paljon verta jalastakin tulee. Sukka on nyt ihan veressä. Kyllä sitä jotain muutakin mieleen tulee eilisestä jota ei viitti tässä mainita ja jotain joka on ikään kuin hiipimässä mieleen. Jotenkin tuo Beatlesin biisi pyörii mielessä - Yesterday - Nyt ei voi kun istua ja odottaa ja antaa ajatusten vain tulla, niin kuin vanhan ystävän, ja miettiä mitä helvettiä eilen oikein tapahtui...?

Yesterday,
All my troubles seemed so far away,
Now it looks as though they're here to stay,
Oh, I believe in yesterday...

Miks JUMALAUTA sitä ei humalainen OPI! Taas on kananmunat pitkin seiniä kun piti alkaa kokkailemaan baarin jälkeen! Ja voihan kristuksen perse mikä haju! Onneks sentään olin viel tajuissani sammuttamaan hellan, että en sentään sammunut. Ei olis eka kerta...

Murtauduttiin aika heikon näköiseen vanhaan rakennukseen muutaman kaverin kanssa iltahämärässä. Ikkunasta sisään ja hetken seisoimme hiljaisuudessa. Sitten jotenkin varjot heräsivät henkiin ja niiden keskeltä hiipi tummempi varjo joka otti meidät avosylein vastaan. Se oli se päävampyyri Dark Shadow sarjasta jos nyt oikein muistan. Repiessä minun kavereita siinä palasiksi alkoi kyllä vähän jännittämään että mitäs nyt tapahtuu. Jotenkin herra päätti jättää minut henkiin, varmaan siksi, koska uni olisi päättynyt muuten liian äkkiä tai sitten ressukka oli niin kovin yksinäinen.
Yritin imarrella linnanherraa parhaani mukaan jotten päätyisi ruokalistalle vaikka uskoinkin etten voisi asialta välttyä. Hetken juteltiin kuin parhaimmat ystävät ja aamun valjettua olin taas yksin.
Jotenkin en edes ihmetellyt että tämä vanha hylätty talo oli sisustettu kuin kaunehin kartano.
No kun ei nyt ollut mitään tekemistä päätin lähteä ulos. En kyllä edes ajatellut pakenemista. Outoa. Pelailimme, itse asiassa samojen kavereiden kanssa jotka olivat kuolleet tarinan alussa, jalkapalloa kentällä ja alkoi ilta taas hämärtyä. Vieressä oli jonkinlainen vanha rakennus. Yllätys, halusin murtautua sisään. Kaverit seurasivat ja hetkessä olimme talossa sisällä. Nyt huomasin että se oli ainakin sisustukseltaan samanlainen jossa olin hetki sitten ollut. Varjot heräilivät taas ja hetkessä vampyyriherra paloitteli kaverini ja huusi miksi olin paennut. Viha värisi dorkan naamalla. En kyllä uskaltanut nielaistakaan saatika hengittämään. Nyt lähti henki, mietin. Herra huusi kuin myrsky miksi, miksi olin hylännyt sen. Kait se ressukka sit oli yksinäinen. Siinä miettiessä paloittelisiko myös minut, ovikello soi. Sain kiittää luultavasti jotain mummoa hengestäni, sillä se tuli juttelemaan jeesuksesta vampyyrille. Jostain syystä se ei oikein pitänyt siitä mutta jostain syystä se ei tappanut sitä mummelia. Katseli vain minua että kohta saat vähintään niin pahasti selkääs ettet toiste ajattele pakenemista.
Varjojen kadotessa illanhämärään heräilin aamun sarastukseen...

Ajelin vaihteeksi humalassa ja tällä kertaa jostain kumman syystä varjostin poliisiautoa. Liikuin maijan takana kuin varas, sisko pelkääjän paikalla. Huojuin sen verran pahasti että maija pysähtyi edessä ja tulivat puhalluttamaan. Yllätys, olin humalassa. Ajoin auton takas kotiin ja valmistauduin oikeudenkäyntiin.
Olin pukemassa oikeudenkäyntiä varten kun maija pysähtyi pihalle mistä vanhempani ilmoittivat. Huomasin harmikseni ja kauhukseni että olin pukenut päälleni Robin Hood asun ja oli vielä jousipyssykin selässä. Oli ilmeisesti kiire vaihtaa vaatteet ja sain lopulta normaali vaatteet päälle. Oikeudessa päätin puolustaa itse itseäni. Siirsin oman pöydän keskelle käytävää ja istuin siihen. Marilyn Monroe Istui pari riviä taaempana flirttaillen minulle heittäen sitä hame temppua, mistä se oli niin kuuluisa. En tiedä mistä se ilman sai puhaltamaan hametta ylös, mutta kuitenkin...
Olin jotenkin oppinut lakimies niksit hyvin sillä vastapuolen lakimies teki tarjouksen että jos mä tulisin sen puolelle huutamaan niin mun humala ajo annettaisiin anteeksi. Sanoin jotain näppärää ja pistin hyvät pahat ja rumat tunnarin päälle ja samassa se syyttäjä muuttui pöllöksi ja se raahattiin pois. Olin muutenkin aina korostanut puheitani kyseisellä biisillä ja se toimi hyvin.
En nyt muista sainko sakkoja, linnareissun vai mitä koska heräsin about nyt.

Muistaakseni kaveri hesasta ajoi meitä virkkalaan dokaamaan jossa oli aikamoiset kekkerit. Ihmisiä oli reippaasti enemmän kuin täällä lohjalla. Joku vanha mummo pelas jalkapalloa keskellä katua ja ihmettelin että koska se savuttaa sen kuuluisan sydärin.
Saavuimme virkkalaan ja hyppäsimme autosta ulos. Pullot kädessä käveltiin jonnekin kerrostalo asunnoille. Joka pihalla oli ihmisiä riehumassa ja ihmettelin miten täällä näin paljon väkeä on. Kuulin jonkun huutavan nimeäni ja käännyin ympäri. Eka sanani oli että; mitä helvettiä - koska mun olis varmaan pitäny tunnistaa hemmo mutta ei mitään hajua kuka se olisi ollut mutta sanoin; no moro - niin kuin tuntisin. Sen tyttöystävä oli hetkessä alasti ja alkoi sylitanssimaan sen sylissä. Oli asiallisen näköistä touhua mutta sitten kaikilla oli kiväärit kädessä ja oltiin lähdössä jonkin näköiseen sotaan.
Bruce Campbell oli mukana minkä muistan. Jonkin näköisiä hirviöitä juoksi meitä vastaan joita me sitten tapettiin ihan vitusti mutta ei tarpeeksi. Niitä oli kuulema 100 000 tulossa jos ei enemmän. Muistan että jotenkin Bruce Campbell loukkaantui kaksi kertaa ja kummallakin kerralla se uhrasi itsensä räjäyttämällä itsensa. Ensimmäistä kertaa en kunnolla muista mutta toisella kerralla kun juoksimme karkuun noita hirviöitä juoksimme - tais olla tyttökoulu. Kaveri raahas Campbellia perässään joka huus että jättäkää mut tähän. Raahattiin Campbell sisälle hirviöiden juostessa pitkin kattoja. Jätettiin Campbell siihen ja oltiin - itse asiassa taas vanhan lapsuuden kaverin kanssa niin herrasmiehiä että vaikka koulun käytävät olivat täynnä oppilaita, juoksimme varoittamatta ripeästi kauemmas luokkahuoneeseen. Saatettiin jopa potkia oppilaat ulos huoneesta ja nopeasti ovi kiinni. Hiljaisuus vallitsi huoneessa. Huoneen ulkopuolelta kuului lasten iloiset laulut ja tiesimme, kuulimme nyt että nuo hirviöt olivat saapuneet kun äänet muuttuivat enemmän häiritseviksi huudoiksi. Lämmin aalto pyyhkäisi läpi koulun käytävän liekkien humistessa oven ulkopuolella. Lapset kirkuivat. Pitkän aikaa liekit humisi huoneen ulkopuolella ja päätimme mennä vielä vaatekaappiin ja samassa huoneen ovi lensi apposen auki liekkien kuroittaessa meitä mutta ehdittiin vaatekaappiin ja pelastuimme.
Kun kävelimme ulos oli hyvin hiljaista. Pikkutytöt kävelivät kuin grillatut pingviinit ja taisivat kaikki menettää silmänsä mutta olivat jotenkin hengissä. Tiesimme kuitenkin että jos me itse olisimme olleet tuossa liekkimyrskyssä olisimme kuolleet.
Oli tietenkin juhlat sen jälkeen ja menimme kaupungille metsästämään mustalaisnaisia. Niin ei siis kivääreillä.
Muistan että sota jatkui mutta miten, en muista.

.... Nyt ei muista enempää mutta kaikenlaista...