IRC-Galleria

Olin jotenkin yks hahmo Roswell sarjasta. Maailmassa oli jotain pahasti pielessä. En muista alkua kunnolla mutta aikamoista taka-ajoa ja hiiviskelyä se oli ollut ja minä ja kumppanit olimme takaa-ajettuja.
Kamerakuva liikkui oudosti helikopteri näkymästä kun joku penska juoksi karkuun kolmea hahmoa. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun penska saatiin kiinni ja näytti että pojasta tulis lounas. Olin taas maan kamaralla ja tein jonkun vitun tempun ja ne kolme demonia ärisi hetken minulle. Minulla oli jotain supervoimia, mutta olin jotenkin hyvin heikko, joten jouduin vain esittämään vahvaa ja toivomaan että piruparat osaisivat nyt vaan suksia vittuun. Onnekseni he kumarsivat kunnioituksesta ja painelivat helvettiin. Eivät helvettiin vaan taivaalle ja sieltä lepakkoina läheiseen taloon, jossa oli se hehkeä blondi Roswell sarjasta.
Olin nyt jotenkin yksi niistä vampyyreistä ja huomasin että olin pyörähtänyt taloon sisälle. Muistin tietenkin että eihän mua oltu kutsuttu sisälle, joten kipitin kiltisti takaisin ulos ja koputin rohkeasti oveen. En tiedä kumpi meistä oli tyhmempi. Minä, joka menin takaisin ulos, vaiko se muija, joka kutsui minut sisään.
Olin taas se Max ja juoksin talolle muutaman seuralaisen kanssa. Blondi oli jo tapettu ja talo tyhjä. Joku saapui tankin kanssa talon pihalle, en nyt helvetti muista ketä ja outoa oli myös se, että meitä oli ennestään neljä, mutta kun kaksi hemmoa saapui paikalle, meitä oli enään kolme.
Talo vaikutti autiolta, mutta sitten jostain kuului jotain ääntä, aivan kuin emme olisi yksin talossa. Otin puukon ja ristin mukaan. Talo oli nähnyt kyllä parempia päiviä. Kaapit olivat rikkirevittyjä ja sai itseni miettimään, että se blondi ei ollut pelkästään tyhmä, vaan myös helvetin huono kotiemäntä.
Emme löytäneet mitään, mutta jokin oli - väärin - talossa. Alkoi todellakin ahdistamaan.
Palasimme olohuoneeseen, kun huomasin ulkona kolmen hahmon lähestyvän taloa. Hahmot kävelivät kuin tuomionenkelit varjoina synkkää taivasta vasten. Piilouduimme, sillä tiesimme että he olivat vampyyrejä. Hetken hissuttelun jälkeen ihmeteltiin sitten, miksi vitussa niistä ei jo kuulunut, mutta sitten ymmärsin lähes samaan aikaan kun ulko-ovi kävi, että ne kiersivät talon toiselle puolelle. Eteisen oven alaraossa varjot liikkuivat. Otin kymmenenkilon painon oikeaan käteen ja puukon toiseen. Ajattelin heittää ensimmäistä hiiviskelijää puntilla naamaan ja sitten tekisin jotain... miehekästä. Mutta ne kusipäät kyttäili siellä eteisessä, eivätkä astuneet peremmälle. Ihan kuin niillä olisi jokun oma kerho siellä. Pelko alkoi tuntua hyvin painostavalta enkä kestänyt enää. Kävelin ovelle ja avasin sen. Siellä oli kolme mun työkaveria, jotka morjestivat iloisesti mulle. "Morjes Peimola!" Hampaat loistivat kuin tikarit hemmojen suupielissä. Löin oven takaisin kiinni. Jotenkin mulla oli ollut risti nyt kädessä, mutta siinä ei ollut tehoa. Nyt muistelin, että olin itse jotenkin säätänyt pahoja puukon kanssa, joten se artifacti ei auttaisi minua hädässä ennen kun kävisin kirkossa tunnustamassa syntini ja pulikoimassa pyhässä vedessä, niin kuin sorsat lammella.
Siellä sitten täristiin kolmestaan ja vain yksi risti oli huoneessa, mikä ei vittu toiminut. Ovi oli nyt auki ja ne kolme varjoa katosivat ulos.
Häiritsevä tunne katosi lähes täysin, mutta sitten lattialle oli ilmestynyt jokin juttu. Siitä lähti piuha jonnekin ja se tuntui tikittävän. Mahtoiko se olla pommi? Kaikki alkoivat sekoilla ja pakata tavaroita. Minä huudan että "vittu juoskaa nyt saatana ulos!" Kaverit alkoivat kerätä paistinpannuja kaapista ja puukkoja seiniltä ja oli kyllä sellaista tohinaa että tiesin jo että se oli sitten tässä.
Jotain pahaa tapahtui ja heräsin. En muista monennenko kerran tänäyönä, mutta muistelisin että aikaisemmat unet olivat kuin kirjoja, jotka jatkuivat seuraavaan uneen. Aikamoista jännitystä. Kello oli vasta viisi aamulla, mutta päätin nousta ylös. Helvetti siitä on aikaa kun heräsin näin varhain.