... En tiedä kestääkö tämä päivänvaloa!"
Rakas jurripäiväkirja, mitä eilen tapahtui? Olo on kuin karhulla joka on juuri syönnyt puol kiloa huonoja marjoja tai vähintään potkaistu kerran munille... ja kovaa, paitsi että kipu on vähän ylempänä, mutta jollakin tapaa pahempi. Päässä pyörii, maailma tärisee, yrjö pyörii keskellä kurkkua - eli vitun paska olo. Kyllä elämä on ihanaa!
Tältäköhän karhustakin tuntuu kun se herää ensimmäiseen kirkkaaseen kevätaamuun?
Tekis mieli katsoa kiväärin piippuun ja painaa itse liipaisinta! Unohtakaa tähdenlennot! Se on vain
humalainen kääpiö taas porkittuna avaruuteen! Turha toivoa paremmasta! Käteen jäi vain Kevyempi, ei olo, vaan lompakko, sitten se olo, mikä on kyllä vitusti raskaampi kuin eilen, (Hassua kuinka jin ja jang toimii! Vitun tasapaino! Pysyisimpä itse edes pystyssä!) illan hämärän humalaiset kasvot, mutta myös muistoja joiden toivon ajan kultaavan! Nuo "kuvat" eilisestä...
Tais tulla potkittua se "valokuvakansio" "kuvineen" pitkin pitäjiä, koska en kyllä muista eilisestä paljoa mitään. Varmaan kolmasosa kuvista tallella, vaikkakin revittyinä ja suttuisina.
"Eli mitä siis jäi käteen?"
Eilisetä illasta on muutamia muistikuvia. Muistan muutamat pakarat ja parit hyvät tissiparit, mitä
katselin ajatuksella ja hartaasti. Muistan myös että kaikilla oli helvetin leveä hymy kasvoilla! Kavereilla. Ei kyseisillä tytöillä, ainakaan sen jälkeen kun näkivät mun katseen hymystä puhumattakaan. Ja mitä baarissa todella tapahtui? Oli kyllä sellainen meteli että ei kyllä paljoa kuullut mitään... paitsi sen jyskeen joka nyt paukkuu päässä samalla tavalla. On kuin olis tuhat kääpiötä pään sisällä hakkaamassa kultaa, huutaen kirouksia koska eivät löydä enää muuta kuin kasan paskaa. Niinpä. Humala on ihmisen parasta aikaa!
Muistan kuinka katselin ympärilleni ja huomasin että joku luultavasti puhuu, siis mulle. Saatoin jopa tuntea hepun. Hemmolla oli helvetinmoinen hymy kasvoilla, Oli kun katsois suoraan aurinkoon joten oli pakko kääntää katse muualle!
Siis mitä vittua?!!!
"Mitä ympärillä tapahtuu?"
Kaikilla on jumalaton humala kasvoilla. Nyt kun ajattelee niin tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi. En kuule puhetta, vain etäistä pölinää. Ympärillä helvetinmoinen välke ja jytisee niin maan perkeleesti! Mukaan vielä tärisevä "kamera-ajo" ja puolen sekunnin muistipätkät... leikattuna pois kuin konekiväärillä! Meno alkaa jo muistuttaa Normandian maihinnousua, vai mitä? Paitsi että ihmiset ei heilunu siel jurris, hymy kasvoilla ja puolikas tuoppi kädessä!
Ennen kuin sammuin muistan nähneeni tähdet. Tarkistin asian aamulla peilistä ja kasvot olivat yhtä päin helvettiä kuin edellis aamuna, joten ei kait sit tullu tapeltua yön pimeinä hetkinä. Elämä nyt vaan on yhtä tappelua läpi historian. Johtuu varmaan tuosta kääpiöjumalasta... Rakkauden jumala Amor! Tuo puolhumalainen pölvästi, joka tihrustelee sumeiden lasien läpi. Luultavasti olut tuoppien. Ei uskois jumalalla olevan näössä vikaa. Päässä luultavasti ja paljon! Ei ihme että me ihmisetkin olemme tällaisia, kun se humalainen jurripäällikkö pääsee vaikuttamaan asioihin! Sielä se juoksee horisontissa ritsan kanssa ja me ihmiset juostaan täällä maan päällä kivääreiden kanssa perässä!
"Niinpä niin... Hitlerkin olis hieno mies jos joku olis vaan ajanu sen viikset!"
Kyllä humala on mukavaa, mutta voi tätä krapulaa! Ihminen, jos olis aina humalassa niin ei tulis
krapulaa, mutta onko se jo liian rappioelämää? Luultavasti, mutta ei sitä selvin päin tule nähtyä
lentäviä lehmiä niin kuin jurrissa... Vai oliko se 'Monthy pythonin' leffassa? SE on hienoa kun
mielikuvitus ja jurri sulautuu yhdeksi! Silloin kynät vaan käteen ja kirjoittamaan! Niin syntyy
menestyviä kirjailioita, kuten Stephen King! Sielä se Maineessa pyöri humalassa kalsarit jalassa keskellä yötä, kynä ja paperi kädessä kysellen tyttöjen puhelinnumeroita, kunnes luultavasti törmäs tyttöön nimeltä Carrie!
Näytti tyttö varmaan enkeliltä illalla, mutta aamulla helmiportit vaan helisi kun mies heräs!
Oli muuten luultavasti niin järkyttävä herätys aamulla, että se oli pakko kirjoittaa ylös!
Se nyt on yks miinus humalassa ja pahentaa krapulaa muuten aivan helvetisti kun ei koskaan tiedä kenen vierestä herää, mutta Stephen King löikin sen rahoiks! Ovela kettu, sanon minä!
Nyt taidan mennä pötköttämään sohvalle ja nauttimaan maailmanlopusta vielä kun maailma tärisee. Ehkä näen vielä auringon nousun. No onneks tämä aamu ei ole niiin hirveä! On sitä ollu paljon pahempia jolloin ei voinut kirjoittaa, saatika edes ajatella!
Toisinaan tuntuu, siinä kun rypee omassa helvetissä, että vierellä makaisi musta varjo... odotellen, niin kuin taksikuski levottomana lauantai iltana...
"... Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan..."
PS. Päivämäärä epäselvä...
