Perjantaina oli myös jatkot joista muistan myös hyvin vähän. Kuvasta päätellen, jonka ystävä hyvä otti, näytin sammuneen kuin kynttilän lyhty mustana talviyönä. En näyttänyt olevan ainoa. Onneksi!
Lauantai aamu tuli ja olis voinut olla tulematta. Parempi olis ollu jos olis nukkunu suoraan iltaan mutta se on työmiehen tehtävä työtä leipänsä eteen. Oli taas se "olo" että todellisuuden perustukset alkoivat hiljalleen rapista ja helvetti värisi ja hengitti painostavan tuskallisena niskaan. Huomasin siinä että kello on tosiaan jo 13.06(.06.06) mahdollisesti. Mietin hetken pitäisikö ottaa muovipussi mukaan mutta muistelin että työpisteen lähettyvillä on ämpäri jos duunissa tulee yrjö kylään.
Seurasin varsin tuskallisena minuutteja töissä ja vihdoin klo 16 alkoi vähän helpottamaan. Kun kello oli jo 17 uskalsin kysyä vuoromestarilta asperiinia. Pieni hymy huulilla vuoromestari kysyi että "onkos sitä oltu juhlimassa?" johon vastasin että "mitä nyt pikkusen."
"Ajokunnossa?"
"Juu juu kyllä mä partani aamulla ajoin" ja nopeasti ulos!
Kello 18 jälkeen helvetti oli kadonnut maanpäältä mutta klo 21 asti oli väsy. Viimeinen tunti menikin siivillä ja lensin kevyesti kotiin klo 22 ja sitten uudestaan.
Paljoa en lauantaistakaan muista mutta sunnuntaista sen verran että ei ollut darraa! Helvettiä ei näkynyt mutta nyt kaaos vallitsee täällä! Helvetti kulkee monessa muodossa!
Tarttis varmaan tehdä jotain! Helvetti!