Könkkö mikä könkkö. Toisaalta pitäis olla iloinen, et se ei oo hevonen, joka on kolmijalka, mutta eihän sitä koskaan iloinen oo, kun saa elukkaa roudata kiireen vilkkaan keskellä yötä päivystykseen verissä päin.
Tästä lähin meikäläinen hankkii vain suuria koiria. Pienet on aina heikompia. Hengissä se on, siitä saa olla tyytyväinen, mutta eihän se hääviä oo, että kuusivuotias Ihmisen Paras Ystävä on paitsi puoliksi sokea ja nyt myös rampa. Takajalka tikattiin kasaan. Tikkejä meni jokunen... omistaja meni tikkien määrässä jo hyvissä ajoin sekaisin. Monta on riittävän täsmällinen ilmaisu tähän. Muut vauriot olivat ilmeisesti ihan "vain" pintahaavoja. Suuren koiran purema pienessä koirassa on kuitenkin melkoisen iso. Liekö epäonni vaiko onni, ettei kotona ollut kuin tämä pieni koirakaveri...
Enpä olisi ikinä uskonut, että koiratappeluiden vuoksi saa soitella polliisisedälle, mutta niin kuin eräs tuttava tuossa taannoin sanoi "itse kukin polkunsa valitsee". Niitä kuljettava siis on ja valinnoistaan vastuu on kannettava. Ei auta ei.
Uusimmat blogimerkinnät
- Nikolai 15.01.
- Kilipaalemahan... 12.01.
- Uusi vuosi, uudet kujeet 01.01.
- PONIT DUUNIIN 16.12.
- PUTTEINVAASIO 12.12.
- Maneesissa ratsastaminen on vaarallista... 29.11.
- maastoratsastus on vaarallista 25.11.
- paperihommat, plaah. 17.11.
- kohelointia 10.11.
- Kohelo 02.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
-
▼
2008 (43)
- ▶ joulukuu 2008 (2)
- ▶ marraskuu 2008 (5)
- ▶ lokakuu 2008 (5)
- ▶ syyskuu 2008 (4)
- ▶ elokuu 2008 (3)
- ▶ heinäkuu 2008 (4)
- ▶ kesäkuu 2008 (3)
- ▶ toukokuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (8)
- ▶ maaliskuu 2008 (8)