IRC-Galleria

...vaiko eikö?

Joskus tuntuu, että kaikki aika menee nököttäessä sohvan nurkassa vauva kainalossa. Ja sitten masentaa. Vaan onpa sitä saatu aikaankin ihan hyvin, kun summaa á la Summa Summarum. Möllitkin vaihtoi suurelle kesälaitumelle näin heinäkuun kunniaksi. Oli siinä hyvä aitasulkeinen suoditettavaksi. 1200 metriä aitaa kolmella langalla ja isoilla tolpilla... Ja ne pajupuskat. Raivaussaha on oiva apuväline. Tosin jos on budjetti tiukka niin oksasaksetkin ajaa asia. Ei mennyt kuin kolme työpäivää raivata niillä aitalinja pajuista. ;) Heh, hullulla on huvit vaan pihillä vielä paremmat. Ja köyhällä aivan omansa.

Mullien siirto. No se vei sitten yhden päivän se.

Joe, laumasielu, kopsotteli sitten omin pikku koivin sinne elämään laumaelämää. Laji laidunseuralle nyt olisi sen mielestä voinut olla joku toinen...

Joen morsiot Anky ja Ippe ovat kasvaneet aikuisiksi ja duuni on tullut heille tutuksi. Urheat Ponitytöt nappasivat pilotin pestin ylipainoiselta tädiltä hyvissä ajoin. Nuori herraElmersson sen sijaan tyytyi vain hieman uudelleen muotoilemaan kärryjä. Vika tosin oli kaksilahkeisissa ja sanottakoon ponitädin sanoneen; tämä ei jää tähän!

Yhdet kisat takana. Ei tosin suurella menestyksellä, mutta tekosyinä käytettäköön karannutta Neiti Hiehoa, joka hieman viivästytti lähtöä... Niin ja toisessa luokassahan satoi vettä ja eihän tällainen sohvannurkassa kyhjöttävä ponitäti voi sitten enää oikeasti ratsastaa. Joku sitä paitsi liimasi ne ponin kaviotkin juuri paraiksi ennen luokkaa. Ylimitoitetulla verryttelyllähän ei mitään osuutta ole asiaan... saati sitten niillä ratsastustaidoilla.

Niin ja tiedättekös Ponitäti osaa laatoittaa! Ja ajaa traktorilla, ja äestää, ja kylvää.

Ja olla laiska ja saamaton.