IRC-Galleria

Eilen käytiin pelkäämässä maastossa. Ressu ei oo yhtään rento maastoratsu, tai no itseasiassa se on nyt taas ollut hetken kaikkea muuta kuin ylipäätään rento ratsu. Huoh. Tuleekohan sille taas joku kausi? Noh, ei muuta kuin lisää sitä mikä pelottaa. Pelko ei lähde pois kuin pelkäämällä sanon mä. Nyt on kyllä taas sellanen fiilis, että ennemmin vaikka alitempoAssilla maastoon kuin ylitempokierrepukkijyräkuskaajaRessulla. ;) Ihan selkeästi sillä on nyt käyty aivan liian vähän maastossa! Diagnoosi suoritettu ja hoito aloitettu.

Niin pitkälle ei kyllä sillä härvelillä kannata lähteä, ettei jaksa kävellä kotiin.

Yksi asia on missä myönnän oikeasti olevani vähän jäljessä... Paperihommat. Kuka oikeasti pystyy koko ajan pysymään sykkeellä? Ehkäpä se, jonka arkistointisysteemi on pikkasen tehokkaampi ja apulaiset vähän vanhempia...

Nyt olen kuitenkin päättänyt tsempata näiden omien hevosten paperit ajan tasalle. Tallissa on totta vieköön 4 (siis NELJÄ! herramunjee...) ponia, jotka on ajat sitten lunastettu omaksi, mutta omistajanvaihdokset roikkuu. Nooh, sinänsä kuitit on kyllä tallessa eli hätäpäivää ei oo, ei tuu.

Kisoissa oltiin eilen. Kyllä se poni on vaan hyvä! Luksusta oikeasti hypätä ponilla, jonka voi tuoda ihan miten vaan esteelle ja se selvittää kyllä. Täti sai taas rusetin. Punaisen rusetin. Poni sai "palkinnoksi" vielä iltasella uudet popot alle. Kyllä piikkarit jalassa kehtaa kuleksia.

Pirusta puhuu niin sarvet näkyy.

Assista ei ehkä tule isona estehevosta. Mielikuvaharjoittelu on sen verran vahvaa, että Assi hyppää jo ihan mielikuvaesteitä... Ja käyttäytyy mielikuvituksekkaasti mielikuvaloikan jälkeen. Ponitäti katsoi paremmaksi poistua kyydistä kolmannen mullikoikkaloikan jälkeen. Ponitäti vs. ponit 0-1.

Lastaustongelmainen tallipaikkalainen luuli tulevansa lastatuksi. Väisti vaaraa Ponitädin päälle... Ponitäti pyörähti täyden kiepin kuralätäkössä. Ponitäti vs. ponit 0-2.

Ponitäti on nykyään kovasti kirjava. Mustankirjava.

Onnen on nyt kuitenkin määrä kääntyä. Ponitäti ja Tosiponi Mr. Jones ovat nyt ilmoittautuneet estevalmennukseen!

Varsat on aika koheloita luonnostaan. Meillä on mennyt varsojen lukumäärään nähden hienosti, mutta välillä sattuu ja tapahtuu... Yleensä se sattuu ja tapahtuu sijoittuu ilta-aikaan ja nimenomaan lauantain ja sunnuntain välille. Nyt se onneton kohelo oli Nipa, joka mystisesti sulloi kinttunsa pienimpään mahdolliseen rakoon ja jäi jumiin. Riuhtomiseen haettiin lääkkeeksi isäntä ja onneton Nipa pääsi päivystyksen asiakkaaksi. Kovasti me yritettiin tiirailla sitä vuohista, mutta varsan ikä ja vamman sijainti eivät oikein olleet positiivisesti tutkimuksiin vaikuttavia seikkoja eli piipaa-auto paikalle (tai kovasti se kyllä näytti tavalliselta tila-autolta se lääkärin pirssi). Noh ei kummempia. Se kinttu ei ole katki, poikki eikä murskana, mutta tulipahan ajelutettua eläinlääkäriä 200 eukon edestä taas. Rauhoitetun Nipsun vamma oli samanlainen kuin meidän Jonesilla kesällä eli eläinlääkäri oli vikatikki. Mutta saivatpahan penisiliinit kotikuljetuksen... ;)

Assi sai kuitenkin toisen vapaapäivän putkeen, kun Ponitädin piti päivystää eläinlääkäriä. Assi sinänsä menee ihan ok, ja täti on rohkeasti keikkunut kyydissä. Amattiapu sinänsä on korvaamatonta! Saas nähdä onko täti seuraava kohelo, kun Ashleyn kyytiin kiipeilee tänään...

oli tosi huono juttu. HYIHYIHYIHYIHYI... ja niin köyhä.

Ja koska jotain pelimerkkejä jäi vielä kukkaroon täytyi tietty käydä vielä ylöjärven hööksillä.

Huomenna pitäis mennä kisoihin ja tätönen on ihan varaton! uiks.

Ulkomaisen tuomarinkin mielestä elmolla on käsittämättömän hieno pehva. Elmo oli täysin tyyni, joskin ei siinä areenalla olossa niin hohtoa sen mielestä ollut... Meni vähän off ekojen hyppyjen jälkeen, mutta hienosti se kummiskin tsemppas ja koikkelehti yli kaikesta mitä eteen laitettiin!

Ja hei, se kävi kerran KAHDELLA JALALLA, WOW! ELMERI kävi kerran kahdella jalalla... Sitä ei uskois, että vaan kerran, jos näkis esmeksi sen meidän verkka-alueen toiminnassa... Tätiä pelotti.

On ollut varmaan muuten joku vitsi laittaa hepalle valakoosta joka jalakaan. Perkule!

Jos laittaa valakoosta joka jalakaan sais kyllä antaa sille joka putsaa ne valakooset pari ekstratuntia päivään.

Onni on ihana harjoittelija, joka voi putsata ne valakooset, kun täti menee auttamaan kipeää kaveria hädässä. Tosi kiire päivä tiedossa siis.

Huomenna lähdetään hissiin. Se on elmerin eka kerta hississä. Se on myös tätösten eka kerta insaid, juu nou. Mitäköhän siitä tulee kun kaikki on ekakertalaisia... Elmon viilipytyn hermoilla on hyvä lähteä. Ainakin joku meistä ottaa asiat ihan pää kylmänä. Tädit käynee kuumana. Siis jos menee huonosti niin se oli sitten niitten kuumien tätien vika.

keskellä yötä on hyvä aika ulkoiluttaa hevosia. Varsinkin tuolla esjoentiellä. Jos lenkki venyy liiaksi on syytä tilata polliisiauto ja hurauttaa sillä niiden perään. Venyneen lenkin päätteeksi autokyyti kotiin myös hevosille on ihan hyvä... Ja jos joku lintsaa lenkiltä, muista tarkistaa takapiha ennen sydänkohtausta ja tienpientareita.

Lenkin päätteeksi korjaile "iltapuhteina" se pihaton aita, joka ilmeisesti vuoti kuin seula. Great!



Aktiivisen yön päätteeksi on hyvä viettää tosi aktiivinen päivä. Elmori veti muuten ysin käynnistä näyttelystä. On se aika hieno kaveri... Tosi kuvauksellinen.

Illalla vielä ratsastusvalmennusta itselle ja ponitytölle. Kisavire on hieman alavireinen, mutta korjataan se. Onhan tässä pari viikkoa vielä aikaa.

...tai ei aivan. Kyllä muutama puomi on hyvä koikkelehtia. Jos peljättää, on ponin parempi olla rohkea ja VARMA. Voi juma kun voi muuten olla hevosella väliä! Esteitä hurjasti pelkäävä Ponitäti uskaltautui koikkelehtimaan paikalliseen pikkukisaan. Tai no olihan ne ihan MESTARUUDET! Täysin hienon Tosimiehen ansioista Ponitäti on nyt myös seuran estemestari. Suuri Valkoinen oli innoissaan kuin lapsi karkkihyllyllä. Täti vetäs kuitenkin käsijarrusta joka kurvissa ja hidasteli radan läpi, joutui uusintaankin kun ei hidastellut tarpeeksi... Mutta se poni. Vitsi mikä otus!

Mynte. Siihen ei voi todeta kuin yhdellä sanalla: Paras! Mutta senhän Ponitäti jo tiesi.