IRC-Galleria

Jotkut jutut on huonoja, jotkut hyviä. Yleensä joku tasapaino kuitenkin löytyy.

Elmorin kanssa kyvyt esiintyileminen meni hienosti. Elmori pääsee hissiin... eli siis HIHSiin. Elmerillä on niin hyvä perse, että se ponppi esteistä kolmossijan arvoisesti. Ponitäti on ylpeä, leikkiin osallistui alkujaan pari sataa nuorta joista 20 palkittiin loppukatselmuksessa eli Elmo kuuluu Siihen 10 % Suomen nuorisosta. Eli se ei vaan näytä hyvältä, se on!

Noh meitsi voitti. Molemmissa luokissa. Ja vielä mestaruuden. Sanottakoon kuitenkin, että hevonen oli parempi kuin ratsastaja. Ratsastaja lähinnä kenotti ja valitteli huonoja vatsalihaksia...

Ja se Mynte-poni, se oli niin kaunis, upee ja mahtava. Se on paras poni ikinä! Mynte ja Noora yhteistuumin pokkasivat myös seuramestaruuden, toisena oli Super(sporra)Niksu ja Milla ja kolmantena taas Ponitädin lempiponi: Mynte ja ratsastajana Tarina!

Jones jätettiin kotio, sekä puput, että perhoset kävi kimpassa kimppuun. ;) Ei vaan, loppui ihan kokonaan aika ja huonolla reenillä ei ainakaan tädit lähde kilpastelemaan. Ensi kerralla sitten. Nyt sihti estekisoihin. Kuka pelkää loikkia hurjia esteitä hurjalla heepolla?


(minä)

Nyt on ensi kesän kaviovauvat purkissa, toivottavasti purkki pitää. Mr Jones keskittyy nyt taas ratsastusurheiluun ja hitto vie, massakausi alkaa (tai lähinnä jatkuu)... Alfalfa (tuleekohan tuohon vielä yksi A) kaadettiin eilen. Ekaa satoa tehdään. Kaikki sormet pystyssä, että se onnistuis vielä näin pohjoisessa sen kasvatus. Lisätä pitää kyllä siementä, että pystyy kilpasille noiden rikkojen kanssa.

Ratsastusurheiluun meillä mielletään myös pikkuinen leikkimielinen kilpailu -lähinnä itseään vastaan. Pikkuruiset harjoituskilpailut häämöttävät viikon päässä. Tallimme asukit starttaavat kaiken kaikkiaan 13 starttia mikäli puput ja perhoset pysyvät poissa ratsastajien kimpusta. Jopa meidän Mr Jones (joka muuten tällä hetkellä varmasti ihan matkaratsun kuntoisuusluokassa kaiken ramppaamisen jälkeen...) starttaa. Tosin tavoitteet eivät ole korkealla koska startissa on urheat tädit tosimiehen kanssa. Ponipilotti on fiksu ja reenaa vielä hetken. Ehkäpä se hetki koittaa sitten tuonnempana, yhtään ei paineita kuitenkaan kenellekään. Kisamielen on lähdettävä ihan omasta itsestään, ponitäti sitten vaan pikkuisen kannustaa. Ja jos totta puhutaan, ei ponitädillä ole mieltä eikä aikaakaan kilpailututtaa ponityttöjä kaiket viikot. Silloin tällöin on ihan hyvä kaava! Pysyy kaikkien mieli iloisena. Ja ratsastus, voi se olla kaunista myös ihan kotikentällä ilman kilpastelua paremmuusjärjestyksestä. Mutta nyt kisoihin!

suuuurella joukolla. Jospa edes se määrä korvais laadun... Ei vaan, tytöt on näppäriä, tädit välillä vähän kankeita. Periaate kuitenkin on, että se ei pelaa joka pelkää. Pelkureita ei paljon ole meidän hummailijoissa tavattu. Kisailemaan olisi halu ainaskin 9 ratsastajalla. Ongelma on ainoastaan se kun me täällä tuumitaan, että miten saadaan hummat riittämään. Siiri-hiiri, mun rakas kainalokarva, on nyt sinnun rakas kainakkohiiri. Surkiaa, mutta välttämätöntä.

Osa meidän leideistä jättää nyt kuitenkin vauvat väliin ja pikkuisen kilpastelee talvella. Ihan varmasti! Elokuun jälkeen emme enää yritä.

Olemma päättäneet, jotta osa hepoista on nyt kaupan ihan virallisestikin.

Jos kiinnostaa niin kysy toki!

Joukossa koulun käyneitä ja vasta oppivelvollisuuden piiriin tulevia lapsukaisia! Hienoja ja mahtavia ystäviä kuitenkin, kaviolaiset etsivät hyviä koteja ja mukavia ihmisiä harrastuskavereiksensa.

Koskaan en kaikista luovu, pieni karsinta silloin tällöin paikallaan.



....tai sitten joku voi laittaa mun nimellä sen voittavan lottoarvan vetämään. Sit en raaski luopua kenestäkään. ;) Nyt raaskin.

heh, kissa vei kielen. Tai pitäiskö sanoa veli ja sen veli. Tuolla se nytkin lymyää, virnuilee vain niin, että kaikki kaksi hammasta loistaa. Saapi nähdä koska se iskee ja koska iskee toinen aalto. Sanokoon kuka mitä tahansa, niin vauvat on ihania! (omat etunenässä)

Vaan tässä nämä meidän vauvat on nyt tältä erää. Just naapurin mummo kysyi, että ootatko sä uutta vauvaa. Vastasin suoraan, en, mä oon vaan lihava. ;) Ei vaan, jos ihan totta puhutaan, tämä meidän perhesuunnittelu on vetänyt meikäläisen vatsanseudun pikkuriikkisen "piloille". Ratsastaakin pitää ihan takakenossa, että pystyy näitä venyneitä vatsalihaksia käyttämään. Kyllä se siitä, ja jos ei niin sitten ei. Lapsia ei nyt lisää tule. (vannomatta tietenkin aina paras, mutta tämä on nyt tämän hetken mielipide) Meikäläinen tarttuu nyt koulukirjaan ja lätsähtää koulunpenkille. Ensin tuonne omalle tutulle Ilimajoen koululle ja sitten ken tietää minne...

...mutta nyt voi taas pistää ruksin seinään. Tää tätsy on nyt hypännyt the Hevosella, ja vielä MAASTOESTEITÄ!! (noh, lasketaan ne maahankaivetut tukit ihan maastoesteiksikin...) Tosin ponipilotti siellä varsinaisen hyppäämisen hoiti, me lähinnä uitettiin suojia -ja tätiä, vesiesteessä siis. Järjestys oli, ensin suoja, sitten täti suojan hakuun. Hyvä rasvaus pelasti saapikkaat. (uiminen oli siis vapaaehtoista, ilmalentoa ei liittynyt uimiseen.)

Ponipilottia me pikkuisen nakeltiin sitten ihan kotokentälle. Ennen ilmalentoa oli kuultavissa klassikko "se ei oo koskaan sit ennen pukitellut". Joo ei, mutta nyt on. Noh onnistumisprosentti nuorten neitien kanssa oli kuitenkin 50%. Ilmeinen salaliitto ponineitosilla kyllä oli, molemmat olivat hieman keveitä, mutta pilotti pääsääntöisesti pysyi. Toinen pisti kuitenkin paremmaksi ja pudotti pilotin. Pilotti urheasti kuitenkin kiipesi takaisin, vaikka hetki siitä väännettiin, että väsyttääkö täti ponin massalla vai tyttö vauhdilla. Tyttö voitti, niin tädin kuin poninkin. Pliisumpaa kaveria ehdittiin kuvaamaankin. Toista ei, kun piti antaa tädinkin pikkuisen sitä vauhtia...

että valmennusta on tarjolla omalla tallilla. Ja halutessaan useamman kerran viikossa. Asiat järjestyy pikkuhiljaa, mutta hiljaahan se hyvä tulee.

Tämä täti ei oikein ehdi seurailla toisten ratsastusta. Rästilista on kilometrin ja tekemään pääsee vain kun lapsille on hoitaja, priorisointi, sehän se oli se päivän trendi.

Vaan kuka pelkää mustaa miestä?

Edellinen pitkäaikainen ponipilotti tuli Siihen Ikään. Siinä Iässä puhuu usein ohi suunsa, vaan nyt riitti sano täti ja uutta arpaa peliin siis.

Ponitädin Iso Mies Joe on vailla kykenevää kuskia. Mahdollisuuksia on. Poni on hyvä ja täti joustava ja avulias. Toki tiettyyn rajaan saakka, jos puhuu ihan hölmöjä turuilla ja toreilla tai luulee, että hyväntekeväisyys on harrastus numero Uno niin erehtyy. Vaan rohkeasti juttusille, jos siltä tuntuu, että tämä voisi olla ihan oma juttu. Tädit ei pure.

...vaiko eikö?

Joskus tuntuu, että kaikki aika menee nököttäessä sohvan nurkassa vauva kainalossa. Ja sitten masentaa. Vaan onpa sitä saatu aikaankin ihan hyvin, kun summaa á la Summa Summarum. Möllitkin vaihtoi suurelle kesälaitumelle näin heinäkuun kunniaksi. Oli siinä hyvä aitasulkeinen suoditettavaksi. 1200 metriä aitaa kolmella langalla ja isoilla tolpilla... Ja ne pajupuskat. Raivaussaha on oiva apuväline. Tosin jos on budjetti tiukka niin oksasaksetkin ajaa asia. Ei mennyt kuin kolme työpäivää raivata niillä aitalinja pajuista. ;) Heh, hullulla on huvit vaan pihillä vielä paremmat. Ja köyhällä aivan omansa.

Mullien siirto. No se vei sitten yhden päivän se.

Joe, laumasielu, kopsotteli sitten omin pikku koivin sinne elämään laumaelämää. Laji laidunseuralle nyt olisi sen mielestä voinut olla joku toinen...

Joen morsiot Anky ja Ippe ovat kasvaneet aikuisiksi ja duuni on tullut heille tutuksi. Urheat Ponitytöt nappasivat pilotin pestin ylipainoiselta tädiltä hyvissä ajoin. Nuori herraElmersson sen sijaan tyytyi vain hieman uudelleen muotoilemaan kärryjä. Vika tosin oli kaksilahkeisissa ja sanottakoon ponitädin sanoneen; tämä ei jää tähän!

Yhdet kisat takana. Ei tosin suurella menestyksellä, mutta tekosyinä käytettäköön karannutta Neiti Hiehoa, joka hieman viivästytti lähtöä... Niin ja toisessa luokassahan satoi vettä ja eihän tällainen sohvannurkassa kyhjöttävä ponitäti voi sitten enää oikeasti ratsastaa. Joku sitä paitsi liimasi ne ponin kaviotkin juuri paraiksi ennen luokkaa. Ylimitoitetulla verryttelyllähän ei mitään osuutta ole asiaan... saati sitten niillä ratsastustaidoilla.

Niin ja tiedättekös Ponitäti osaa laatoittaa! Ja ajaa traktorilla, ja äestää, ja kylvää.

Ja olla laiska ja saamaton.