Anna Hanskin Kotiviini :)
Hän kutsui minut luokseen käymään yllättäin
oli arki-ilta syksyinen ja satoi vain.
Häntä tuskin tunsin, mutta lähdin kuitenkin.
En saanut puhutuksi ovisummeriin,
mut avasit kuitenkin.
Mun silmäluomet painoi raskaina jo niin,
en saanut puhutuksi kieli tarttui kii.
Kun koitin nousta löytänyt en jalkojain.
Sä kaadoit lisää kotiviiniäsi vain
mun lasiin, nauroit vain.
Kun heräsin niin melkein sokaistuin,
aurinko paistoi silmiin korkealta niin.
Mä löysin lattialta takin ryppyisen
ja pari kolikkoa, vielä lähtis en
mmm mmm lähtis en . . .