IRC-Galleria

Ei vissii taas oo paha olla, voi tätä kurjuutta. Ei helvetti.
Joo. Juuri näin. Ainahan se oon minä, jota kaikki paska meininki vainoo. Oon varmaa seuraavan vuoden sisällä jo kuollu, jos en pääse hoitoo.

Noou, ei taho vielä lopettaa tätä peliä. Mä tahdon pelata vielä pitkälle, ennen ku se GAME OVER tulee. Mun oma elämä on melkosta tasohyppelyä nykyään joo. Välillä pääsee pitkälleki, on sellanen voittaja fiilis, sitte kompastun joka ikiseen ansakuoppaan ja kaiken maailman lihansyöjäkasvit imasee mut sisuksiinsa. Sitte alotan taas alusta. Oon nyt taas vaihteeksi tipahtanu jonkin sortin monttuun ja sieltä pitäs kömpii ylös ja alottaa varmaa 5236789 kertaa alusta. Ei innostain, mutta pakko kai se on.

Pelkään oikeasti. Pelkään kohta liian todellisesti. Kukaan ei sitä huomaa. Ulkokuori kai peittää kaiken henkevän. Enkä osaa avautuu mistää tälläsestä kellekkää. Kaikki mut varmaa laittas jonnekin valkoseen huoneeseen sen meidän keskustelutuokion jälkeen. Pakkopaitaan ja jalkapuuhun, varmaa vielä käsiraudatki.

Perhe kai sen vastuun ottaa, jos mun pää vielä jonain paskana päivänä hajoo. Teinitytön elämä ei oo mun mielestä mitää vaaleanpunasta tomusokerikuorrutusta. Se on melkeen täyttä p*skaa, vaikka on niitä hyviäki asioita, mutta nekin varmaan yhden käden sormilla laskettavissa. No tää elämä onki mun. Tytön, joka ei osaa käyttää niin kuin se pitäisi. Elämä pitäisi elää, eikä suorittaa.

Mutta joo. Niin. Mulla on omat tyhmät syyni, miksen mä täysillä koskaa enää nykyää käy. Ennen olin lainatakseni yhtä ihmistä "se iloinen ja toisenlainen Sanna".. hehe joo-o. Olisinpa vieläki. Ei se tää elämä ole helppoa koskaan, ainakaan mulla PISTE. Ja lopetan tähän. Hei hei.