IRC-Galleria

Kävin uudestaan autokoululla sopimassa kuorma-autotuntini ja ajokokeen ensiviikolle. No, eipähän tarvitse miettiä mihin syyslomansa kuluttaisi, se menee ympäri kaupunkia körötellessä. Mutta sittenpä on sekin hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Plus jäähän päivisin aikaa lukea pois kaikki ne kirjastokirjan: pitää ajatella positiivisesti.

Kävin myös hakemassa varaamani hameen ja ruokaakin ehdin ostaa. Olen nyt yrittänyt ostaa kaiken mahdollisen luomuna ja joko kotimaisena tai reilun kaupan tuotteena, joten ensin piipahdin Ekolossa. Jaksan mainita tästä erikseen koskan yritän tehdä teidät kaikki kateelliseksi kun loistavalla aasinsilta-virtelmälläni hyppään siihen, mitä kokkasin: kookosriisiä ja paistettua kananmunaa. Ei kuulosta erikoiselle? Et tiedä, mitä menetät ^__^ Helppoa tehdä kuin mikä: vaaleaa riisiä keitetään vain puolet keittoajasta suolavedessä, loput kookosmaidossa. Lisätään teelusikallinen hunajaa. Pieni ripaus suolaa, pippuria ja chiliä&valkosipulikastiketta ei ole pahitteeksi, mutta ilmankin pärjää oikein hyvin. Makeutta tasapainottamaan paistetaan sitten kananmunariekaleita, jotka maustetaan suolalla. Haastan kokeilemaan jos et hyvällä usko.

Illaksi on taas ihan luvattoman paljon hommaa. Saksanaine pitäisi vääntää ja opiskella yhteiskuntaoppia huomista läksynkuulustelua varten. Yleensä en ota paineita siitä, että opettaja pitää siihen mennessä opiskellusta alueesta pienen suullisen testin, mutta tilanne ei olekaan ihan normaali - ensinnäkin opettaja on uskomattoman tiukka ja toisekseen vihaa minua.

Ok, elikkä juttuhan meni näin: oli maananta-iltapäivä jakson alussa. Opettaja suunnitteli kurssillemme opintomatkaa Helsinkiin, eduskuntaan, ja tietysti juuri Studia-messujen kanssa samalle päivälle. Kun opettaja sitten pohdiskeli, moniko ryhmästä oli menossa Studiaan ja olisiko kiinnostusta ja aikaa tarpeeksi, viittasin. Esitin, että jos eduskuntaan mennään, voisimme jättää rakennuksen kiertämisen väliin ja mennää suoraa täysistuntoa/kyselytuntia kuuntelemaan, sillä rakennuksen kiertäminen vie aikaa ja - tämä lienee avainsana - tylsää. SIitäkös opettaja pillastui. Hän pyysi lopettamaan puhumisen. Yritin vielä selvittää, että minulla ei ole mitään itse eduskuntakäyntiä kohtaan, rakennuksessa ravaaminen ei vain ole mielekästä. Ei ilmeisesti oikein tehonnut - opettaja sanoi, että: "en halua sinun lietsovan tällaista mielialaa - minä toivon, että sinä et tule tällä retkelle lainkaan." Ok, ei sitten. Opettaja on vihainen ja minä tyrmistynyt. Tällaista inhoa aiheutettuani olen suhteellisen varma, että minut laitetaan läksynkuulustelussa koville. Siksi siis pänttääminen.

Olikohan muuta? Ai niin, the Wallflower- ja Othello-mangoista oli ilmestynyt numero 5. Ostin ne tietysti heti (olen addiktoitunut) ja nyt ne tuijottavat minua syyttävästi kun kylmäkiskoisesti sysäsin ne hyllyyn enkä aloittanut lukemista ensitilassa kuten yleensä. Saas nähdä kauanko pystyn vastustamaan kiusausta.

Minua on väsyttänyt koko päivän johtuen siitä, etten meinannut saada yöllä unta. Pyörin sängyssä monta tuntia, mikä on minulle aika pirun harvinaista - normaalisti nukun missä vain, millaisissa oloissa tahansa. Aamulla sitten oli kärttyinen olo kun kello soi. Jotenkin tuntuu epäreilulta, että täysin minusta riippumattomista joudun sietämään koulupäivän väsyneenä. Toisaalta, koska olin niin tiltissä, onnistuin piristämään n. 40 ihmisen päivää; dyykkasin kesken erään äidinkielenopettajan tunninpitoa luokkaan pyytämään koettani kun en havainnut, etteivät pulpeteissa istuvat nuorukaiset suinkaan ole kurssitovereitani. Kun opettaja sitten ystävällisesti sanoi minulle, että tunti on kesken, räpäytin silmiäni, sanoin "aijaa" ja käännyin kannoillani ja suoraa luokasta ulos. Oppilaat remahtivat nauruun. Harmi kyllä loppupäiväni ei ollut yhtä mieluisa (osaan nimittäin toki nauraa itselleni), vaan lakitiedon tunti oli uskomattoman piinallinen - jostain syystä opettaja tuntui olevan minulle vihainen jostain (ilmeisesti viimeviikon poissaoloistani) ja ei antanut minun vastata - hän sanoi kyllä nimeni, mutta olin päästänyt vasta kaksi sanaa suustani, hän päätteli etten tiedä vastausta ja pyysi Ixionia puhumaan. Ja jälleen kerran räpäyttelin silmiäni.

Mutta jottei jäätäisi negatiiviselle mielelle, tänään on sattunut monia mukaviakin asioita - sain tietää, että molemmista äidinkielenkursseista on odoitettavissa yhdeksikkö ja neuropsykologiasta tuli sentään kahdeksainen. Lisäksi kävin autokoululla tiedustelemassa kuorma-autokorttini laitaa, ja minulla on vielä 27. päivään asti aikaa mennä ajokokeeseen (asia on vaivannut minua kuukausia, en ole vain saanut sitä hoidetuksi). Käydessäni autokoulussa huomasin myös, että The Body Shop:issa oli alennuksessa huulipunapaletteja, joista ostin yhden hunajapiiraiselleni piristykseksi. Niin ikään alennus oli the Backstreetillä - kaikki oli puoleen hintaan tai allekin, sillä liike lopettaa. Vaikka hieman harmittaakin kun niinkin erikoinen kauppa katoaa ennen kuin kunnolla ehti edes paikoilleen asettua, on myönnettävä, että vaatteet olivat moneen makuun luultavasti liian erikoisia - ja sitäkin useammalle kukkarolle liian kalliita. Nyt eräs hauska hame oli vain 29,50 alennuksen vuoksi ja varasin sen. Huomenna se on minun <3

Mutta nyt katsomaan viimeisiä hetkiä Bondista, pesulle, sänkyyn lukemaan ja -toivottavasti - heti sen jälkeen simahtamaan. Hyviä öitä :)

Uskomatonta kyllä, sain Ovidius-esseeni valmiiksi 14 minuuttia ennen viimeisen palautuspäivän loppumista (lue: noin puoli tuntia sitten, siis). En yksinkertaisesti saanut aloitettua kirjoittamista ennen kuin aikaraja oli jo uhkaavan lähellä. Mistähän sekin oikein johtuu, että ei saa mitään tehdyksi ennen kuin paine alkaa puskemaan höyryä ulos korvista...

Huomenna (eli myöhemmin tänään) on viimeisen pakollisen äidinkielenkurssin kokeenpalautus. Jaiks. Olisi hiukan liian hyvää ollakseen totta jos olisin onnistunut puristamaan siellä yhtä hyvän suorituksen kuin toisella samassa jaksossa olleella äidinkielenkurssilla (josta sain yhdeksäisen), varsinkin kun toteutin samanlaista deadline-hipomista myös siellä. Masennun -___- No, ehkä toivon vain parasta ja pelkään pahinta. Kuten myös neuropsykologiankurssini suhteen. *huokaus* Jos toinen kahdesta esseestä menee hyvin ja toinen käsittelee aihetta josta itse tietää tuskin mitään, niin täydellinen mokaaminen on sentään mahdotonta. Mutta haaveeni kiitettävästä voin varmaan heittää roskikseen.

Nyt tuutimaan että jaksaa aamulla nousta (ja että hunajapiiras ei esittele teräsnaisen ominaisuuksiaan tappamalla minua sängystä käsin; naputtelemisen pitänee häntä valveilla). Ja ne.

Tein pikasiivouksen jotta hunajapiiraiseni saa suht. esteettömän kulun ympäri asuntoa päästessään sairaalasta pois. Eli heittelin kaikki lattialla ja tuoleilla olleet vaatteeni komeroon vauhdilla, joka olisi saanut Teräsmiehenkin itkemään. Nyt pelkään avata komeroni ovea sillä pelkään, että sisältö kaatuu päälleni Stellvia-tyyliin.

Tekemistä olisi mutta jotenkin on veto lopussa. Ovidiuksen Muodonmuutokset pitäisi saada luettua + muutama kymmenkunta tulostettua A4-arkkia aiheesta antiikin kirjallisuus. Huomiseksi. Eikä siinä vielä kaikki; minulla on hiukan reilut 29 tuntia aikaa kirjoittaa näihin teksteihin liittyen pieni essee joka selvittää, miten Ovidiuksen Muodonmuutoksia liittyy muuhun antiikin kirjallisuuteen.

Kirjoista tuli myös mieleeni, että minulla on 30 kirjaa lainassa kirjastosta. En tiedä miten tähän päädyttiin, mutta suoritettuani pienen laskutoimituksen tulin tähän tulokseen. Eikä luonto anna oikein periksi palauttaa lukematta. Hngh. Onneksi lainan voi uusia muutamaan otteeseen niin saan ehkä urakkani valmiiksikin. Tuon Vonnegutin Teurastamo 5-vihkosen jälkeen on vielä 25 teosta jäljellä.