IRC-Galleria

Tämän päivän tunne: turha ärsyyntymisen tunne, jos joku tulee taas tänne paikalle katselemaan ku minä olen lakisääteisellä ruokatauolla. Päivän tuoksu: nyt kyllä tuli pahaan saumaan tämä, ku ei oo tuoksunu paljo mikään noin niinku erottuvasti. Jaa-a. Kait se on sitte raikkaan ilman tuoksu metsän siimeksessä oltava päivän tuoksu. :) Nyt päivän muihin aiheisiin. Jo-o. Ei kait täsä. Sinänsä ihan kivaa nyt neljään asti, ku ei tarvi hajoilla kotona. Saa hajoilla töissä, jos on tarvetta. Tai, no, mikä on koti? Lapsena se oli turvallinen paikka olla. Koululaisena se oli turvallinen paikka olla, jonka olemassaolo loi turvallista mieltä. Yläasteella koti oli turvallinen paikka olla, jonka olemassaolo loi turvallista mieltä, sillä tiesi, että sinne oli kiva jättää kehonsa, kun mieli lähti muualle tunneiksi kerrallaan. Lukioaikana pitkälti sama homma, paitsi loppua kohti jolloin, koti oli turvallinen paikka olla, jonka olemassaolo loi turvallista mieltä, sillä tiesi, että sinne oli turvallista jättää kehonsa, kun mieli lähti muualle useiksi tunneiksi kerrallaan, jos ei sattunut olemaan muuta fyysistä paikkaa, jossa viettää aikaansa täysin läsnäolevana. Lukuloman alusta lähtien koti oli kaikkea sitä mitä edelläkin, lisättynä sillä, että siellä vietti lähinnä yönsä. Lakkiaisten jälkeen sekin väheni minimiin. Intin aikana. Niin. Koti. Utopia ja eutopia kaikesta edellä kuvatusta. Intin jälkeen. Koti. Niin. Pelkkä utopia kaikesta edellisestä. Nykyään koti on utopia ja painajainen edellisistä. Paikka jossa nukkua yönsä, kun ei parempaa ole. :D Mietin vain, että milloin pääsen kotiin? Kotiin joka tuntuu oikealta paikalta olla. Hyvältä paikalta olla.