IRC-Galleria

Ja mikäköhän oli? :) No jutella kaikkien kanssa eilen Reetan läksiäisissä. Varsinki sitten ku olin lähdössä, niin juttelin "pitkään" Reetan kanssa. :) Puhuttiin siitä, mitä arvoa on oikeilla kirjeillä, kun nyt olen sellaisia alkanut harrastamaan. :D Ja kyllä, kirjoitankin Reetalle Saksaan kirjeen, jos toisenkin, mutta se on jo toinen tarina, sillä yhdestä on aloitettava. :) Oli kiva. :) Oli kiva myös jutella Jykä-boyn kanssa ja Jannen ja... ja... Pietan, Antin, Miikan ja... ja... Hmm. Pasin. Jonnen, Jani-Matin, Jannen, Ellan, pikku-Jonnen... Keitä siellä nyt olikaan... Paljon kivoja ihmisiä, joiden kanssa oli kiva puhua. No, ainakin Päivi vielä ansaitsee maininnan. :D

Olen vaihteeksi ollut pari päivää enemmän tekemisissä poikien ku tyttöihmisten kanssa. Vaihtelu ehkä virkistää, tai sitten ei. En tiedä. Kunhan ei jää tavaksi.

Päivän tunne: väsymys, mutta kiva sellainen. Tänään käytiin pizzalla ja sitten mentiin Jani-Matille katsomaan miesten 50km kävelyä ja pelaileen ja jutteleen. :D Vierähti aika johonki puoli kuuteen, puoli seiskaan, ennen ku meni nukkumaan. Korvatulpat korviin ja zetaa vetään. :D Heräilin siinä yhden maissa ja totesin ku otin tulpat korvista, että samahan tuo on nousta. Hämmästyin vähä ku joku vastasi siihen jotain. Porukat oli just tullu kotia. :D No joo. Sitte kävin äitin kans kaupassa ja pitäis ennen kuutta käydä uudestaan, ku muistin just, mitä unohtu ostaa. Että näin. Sitte ku kaupasta tulin ja oli syöty rupesin lukemaan Narnian tarinoita. Velhoa ja leijonaa aloittelin. Päivän tuoksu: huoneilma. Ei ummehtunut. :D Että sellasta. Nyt pitää vartti lepuuttaa silmiä.

Tällaisen ajatuksen heitti Elina ilmoille, kun puhuimme silloin keskiviikkona puhelimessa. Minun pitäisi pistää pystyyn oikea blogi. Itseasiassa ajatus ei ollut uusi minulle, mutta rohkaisua on aina kiva saada, miksei myös antaakin, jos vastaanottaja on vastaanottavainen. Noh, siis heti kun hankin toimivan koneen jolla pääsee nettiin, blogi ilmestyy. :D

"Emme me ihmiset vihaa toisia ihmisiä, vaan itseämme heissä". Tämä on totta. Itse yleistän aika useasti, enkä pidä siitä, näin ollen, en pidä yleistyksistä. Valitettavasti puutun niihin. :D Anteeksi. Tarkkuutta.

Tämän päivän tunne: en tiedä oikein. :) Ilo ehkäpä. Tämän päivän tuoksu: Mexx: Ice touch. :D Kerranki tämä taas toimii! Keskiviikkona kävin elokuvissa. Alkuperäisen Simpsons the movien kävin katsomassa. Lopputeksteissä oli söpö nimi. Paul Wee. :D Tai no söpö ja söpö, mutta anyways. Sitten puhuin Ennan kanssa puhelimessa tunnin, minuutin ja 49 sekuntia. :D Oli kiva. :)

Miksi kirjoitan tänne näitä juttuja? Pisti miettimään Sannan kanssa käymäni keskustelu sitä asiaa. Tulos oli, jotta Sinä voisit lukea mitä minulle kuuluu ja ottaa osaa paremmin elämääni, olla yhteydessä kanssani. Ne asiat, jotka haluan pitää salassa, kirjoitan toiseen päiväkirjaan. Paperiseen sellaiseen. Miksi? Koska on joitain asioita, joista en halua keskustella, mutta on paljon teitä, esimerkiksi juuri Sinä, jonka kanssa haluaisin olla tekemisissä enemmän. Näinpä siis saat mahdollisuuden keskustella kanssani syvällisiä, jos tahdot, netin välityksellä, sillä koen, että vanha sanonta "kirje ei punastele", pätee myös nettiin. En nimittäin ehkä kehtaisi puhua monistakaan niistä asioista, joista täällä keskustelen, kun tulet vastaan. Tai no, tuo on tuollainen tulevaisuudennäkymä, sillä aika paljon keskustelua ei ole virinnyt vielä tällä kanavalla, tekstiviestein ja oikeita kirjeitä käyttämällä enemmänkin. :D

Tämän päivän tunne: turha ärsyyntymisen tunne, jos joku tulee taas tänne paikalle katselemaan ku minä olen lakisääteisellä ruokatauolla. Päivän tuoksu: nyt kyllä tuli pahaan saumaan tämä, ku ei oo tuoksunu paljo mikään noin niinku erottuvasti. Jaa-a. Kait se on sitte raikkaan ilman tuoksu metsän siimeksessä oltava päivän tuoksu. :) Nyt päivän muihin aiheisiin. Jo-o. Ei kait täsä. Sinänsä ihan kivaa nyt neljään asti, ku ei tarvi hajoilla kotona. Saa hajoilla töissä, jos on tarvetta. Tai, no, mikä on koti? Lapsena se oli turvallinen paikka olla. Koululaisena se oli turvallinen paikka olla, jonka olemassaolo loi turvallista mieltä. Yläasteella koti oli turvallinen paikka olla, jonka olemassaolo loi turvallista mieltä, sillä tiesi, että sinne oli kiva jättää kehonsa, kun mieli lähti muualle tunneiksi kerrallaan. Lukioaikana pitkälti sama homma, paitsi loppua kohti jolloin, koti oli turvallinen paikka olla, jonka olemassaolo loi turvallista mieltä, sillä tiesi, että sinne oli turvallista jättää kehonsa, kun mieli lähti muualle useiksi tunneiksi kerrallaan, jos ei sattunut olemaan muuta fyysistä paikkaa, jossa viettää aikaansa täysin läsnäolevana. Lukuloman alusta lähtien koti oli kaikkea sitä mitä edelläkin, lisättynä sillä, että siellä vietti lähinnä yönsä. Lakkiaisten jälkeen sekin väheni minimiin. Intin aikana. Niin. Koti. Utopia ja eutopia kaikesta edellä kuvatusta. Intin jälkeen. Koti. Niin. Pelkkä utopia kaikesta edellisestä. Nykyään koti on utopia ja painajainen edellisistä. Paikka jossa nukkua yönsä, kun ei parempaa ole. :D Mietin vain, että milloin pääsen kotiin? Kotiin joka tuntuu oikealta paikalta olla. Hyvältä paikalta olla.

Kävin ABC:lla ostamassa limsapullon, kun tunsin lähenevää tarvetta saada jotain kurkusta alas muualla kuin kotona.. Maksoin kymmenen euron setelillä. Sain takaisin kaksitoista ja risat. Siitä tulin iloiseksi. :) Palautin kuitenkin rahan. Tulin siitäkin iloiseksi. Sitten kun olin näin iloinen, niin menin Honganpaloon ajelemaan ja pysähdyin yhdelle linja-autopysäkille ja juuri kun Pasi (ja avec/it) ajoi ohi, avasin sen pullon, kas kummaa. Korkki tippui lattialle. Löysin lattialta euron. Löysin korkinkin. :D Että näin. :D Join sitten sen pullon tyhjäksi silkasta ilosta. :D Ehkä nyt sitten voi iskeä se angsti, jota torjumaan sen pullon ostin originaalisti. :D

Joo. Meinasin siis laittaa tänne merkinnän uudesta tunteesta tälle päivää. Helpotuksen tunteesta, mutta enpä laitakaan. :D Miksi en? No siksi, ettei helpotakaan enää.