IRC-Galleria

Kas siinä pulma!

Njoo. Ystävät on sen saaneet aikaan. Tämän ajatuksen, no, hyvä on, tunteen, että ehkä joskus kuitenkin sittenkin. Ehkä. Ehkä. Aika jännä tämä juttu, että yleensä kun puhun ajatuksistani, tarkoitankin tunteitani.

Hän puhui kauniita sanoja, uskostaan...

- Anna sataa sydämeesi...

Meillä oli avointen korvikkeena raamis ja vapaata oleskelua. Oli kivaa, kiitos kun osallistuit! :D Samilla jäi Raamattu tänne... :P

Jäin miettimään paria juttua vaan, ihmetyttää...

Ovat ihan varmasti vetäneet rallia koko päivän tuota muutaman sadan metrin pätkää aihiokentän ja nauhavalssaamon aihiohalli ykösen väliä, vaikka eivät oo mitään kuskanneet, ku tekniset oli lakossa, eikä voinu ajaa läpi terästä yhtään. :D

Jeps. Tällaisen unen näin tässä viime yönä. :D

Ajelin iloissani ympäri ämpäri Raahea kesäisessä ja aurinkoisessa säässä, pyörällä. Jotkin nousut ja laskut olivat korkeampia kuin tosielämässä, niiden huipulta näki kauemmas kuin yleensä. Sitten lähdin itse kaupunkiin. Kaupunki itsessäänkin oli suurempi kuin tosielämän Raahe. Noh, sitten erään puistikon ja nurmen vieressä tie kääntyi vasemmalle ja alas, sekä kapeni. Pysähdyin joko jalkakäytävälle, tai sen viereen, laskun yläpäähän, oikealle puolelle tietä, kun puistikko oli vasemmalla, sitten jokin harmaanruskea inhottava hyönteisen näköinen ötökkä hyökkäsi yllättäen vasemman reiteni kimppuun, kaivattui kolme kertaa puoliksi sisään jalkaani, ennen kuin sain sen irti itsestäni. Verta haavoista ei vuotanut, vaan se vain hyytyi renkaaksi haavan ympärille. Haavan sisällä ei näkynyt lihasta, vaan pelkästään ihoa.

Jumala on rakkaus. :) Kultainen sääntö sanoo, rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä, niin kuin itseäsi. Se olkoon päivän miete tähän hetkeen. :) Anteeksi, jos satuit harhautumaan otsikon tähden luulemaan, että kertoisin omasta rakkauselämästäni. Toisaalta niin kerroinkin, mutta ehkä hieman eri osastolta kun saattaisi olettaa. :)

Joo. Täällä on yks tällainen vanhempi kaiffari joka on käyny tässä varastolla joka päivä. On juteltu sen kans mukavia ja näin pois päin. Oli kaverinsa kanssa menossa lätyn viuhakkeita syömään äsken. Olishan tuo kiva saada itsekin, mutta kallista, niin kallista. Tyydytyn siis omista eväistäni. Onneen omin käsin.

Ei vissiin yks, josta olen kirjoittanu aiemminki tässä lähiaikoina, älynny, että tulee pikkuisen liian lähelle, kun tunkee iholle. Sellaisia voi olla nuo ripari-ikäiset vissiin. Miljoona kertaa sai sanoa, että vois pikkuisen jättää ilmatilaa mulle, mutta ei. Meinasin suoraan sanoen kuristua, ahdisti sen verran pahasti. Hyvä ettei pumppu pettäny. :/

Näin näyttää olevan. :D

Itse ilmaisen tällä hetkellä sen sanoin

Here I go,
again,
on my own,
going down the only road I've ever known,
like a drifter I was born to walk alone,
and I've made up my mind,
I'm wasting no more time.

:D

Here I go again!

:D