Siellä sitten istuin Tulliniemen rannassa raikkaassa meri-ilmassa jonkin tovin, ei mitään aavistusta että kuinka kauan.
Tuli mietittyä todella paljon eri asioita ja ainakin joihinkin juttuihin sain hitusen tolkkuakin. Jotenkin kumminkin jäi osalta ainakin sellainen olo että on tullut tehtyä paljon vääriä ja huonoja valintoja viimeisen vuoden aikana. Mutta taas muutamien asioiden kohdalla päädyin siihen että jos sattuisikin olemaan mahdollisuus päästä ajassa taaksepäin niin en silti muuttaisi niitä. Kokemukset kun vain kumminkin kasvattaa.
Totesin myös että jestas osaan kyl olla vaikea ihminen ja kauhistelin sitä että kuinka paljon päänvaivaa ja mielipahaa, ym., olen ihmisille aiheuttanut. Mut loppupeleis olen minäkin kuitenkin vain ihminen ja tälläinen helvetin omalaatuinen persoona olenkin. Ja jos en kelpaa tällaisena mitä olen ni antaa sitten olla. Osaltaan kuitenkin pidän itestäni just sellaisena ku olen... Ja kaikki päähänpistot ja tempaukset mitä oon saanu, ni en mä niitä kuitenkaan kadu noin loppupeleis ku tarkemmin ajattelee. Onpahan jotain mukavaa, ja vähemmän mukavaa, muisteltavaa. Heh..
Ehkä eniten kumminkin mietin siellä yhtä asiaa mikä on pyörinyt päässä vasta vajaan viikon verran. Sen miettiminen ja asian pyörittely ei kyllä edistänyt mihinkään suuntaan.
Kun vaan osais puhua niin kaikki olis niin paljon helpompaa.
Mutta kaikenkaikkiaan:
Reissuun kun lähdin niin mieliala oli erittäin apea ja olo oli vaan jotenkin, öö, tyhjä(?)
Sieltä kun tulin niin mieliala oli todella haikea ja mieli erittäin maassa....
Oli siis hyvä reissu?
...ja itkin kai ihan vaan muutaman kyyneleenkin.............