IRC-Galleria

Kuin ihmeen kaupalla selvittyäni montun kurimuksesta takaisin kerrostaloyksiöni hämärään, päätin etten enää koskaan lähde metsään samoilemaan halpojen päihdykkeiden (aka sienien) toivossa, vaan pysyisin neljän seinän sisällä ja tyytyisin niihin erikoisiin tatteihin joita aika-ajoin sohvani reunuksille ja olohuoneen matolle ilmestyisi.
Viisas päätös, ajattelin, ja kirjoitin päätökseni pieneen punakantiseen vihkooni ja piirsin vielä nauravan hymiön ikään kuin pehmentämään painavaa päätöstäni.
Istuskellessani sohvallani, niin kuin minulla usein tapana oli tehdä, päädyin kanavasurfailuni ansiosta puolihuolimattomasti discovery-kanavalle jonka rakeinen kuva herätti mielenkiintoni ja sai minut jopa hetkeksi nousemaan sohvalta parantelemaan naapurilta ’lainaamani’ satelliittiantennin asentoa.
Pyhän paukkeet ja pyssyt ja viuhuva vilijonkka! Rakas lapsuudenystäväni Juhan Äf Graanahan se siellä puhua pulputti lentävistä vihreistä ystävistään! Se viekas ketku ei ollut kertonut minulle menevänsä oikein telkkariin puhumaan avaruuden asioista, olisi saanut kertoa etukäteen niin olisin osannut varautua ja pukea ykköset päälleni tätä harvinaislaatuista tilaisuutta varten.
No mutta asiaan! Keskittymiskykyni ei taasenkaan ollut mitenkään kehuttavalla tasolla johtuen useasta milloin minkäkin iskusta päähäni varhaislapsuuteni ajoilta, eivätkä telkkarini vieressä irstasta irtosuhdeseksiä harrastavat kulkukoiratkaan kauheasti auttaneet ohjelman kärryillä pysymisessä, mutta seuraavaa sain kuitenkin selville:
Juhanaa oli pyydetty antamaan asiantuntija lausuntonsa tähän erikoisjaksoon jonka nimi oli ’U.F.O.t, nuo sairaan kusipääkääpiön mielikuvitukseen tuotteet: Totuus rektaalimittareista ’, ja ohjelmaa juonsi hermusen näköinen syvänmerenlintu joka heitteli Juhanaa vuoroin kiperillä kysymyksillä, vuoroin kurkkumajoneesileivillä.
Selvästi tuskastuneen ja kiusaantuneen Juhanan väistellessä milloin mitäkin ruudussa vilahtavaa irtoraajaa ja samalla sönköttäen tarinaansa retkistä peukaloisen kanssa, huomasin ettei kukaan yleisöstä kiinnittänyt mitään huomiota Juhanan viisaisiin sanoihin, tuo hermusen 'sisko' kaikista vähiten. Omakin huomioni alkoi väistämättä kiinnittyä toisaalle sillä parittelevat koiraeläimet olivat siirtyneet sohvalleni ja hinkkasivat kovaa vauhtia polveani vereslihalle.
Ajattelin että eiköhän tämä ole nyt nähty ja sammutin telkkarini vähin äänin. Ajatella, kaverini Juhana, telkkarissa! Olen siis melkein sukua julkkikselle. Tai ainakin mulkvistille. Täytyypä heti huomenna soittaa ja onnitella Juhanaa hienosta suorituksesta!