IRC-Galleria

Olin juopotellut tuttuun tyyliin jo ties kuinka monetta päivää putkeen, enkä ollut huomannut ajankulua.
Toisaalta miksi se minua olisi edes kiinnostanutkaan, eihän minulla lähiaikoina ole muuta ollutkaan kuin aikaa ja aina oli hyvä aika ottaa.
Mutta mahani huomasi että jotain oli pielessä.
Se ei ollut saanut ruokaa pitkään aikaan.
Kesken antoisan ja tapahtumarikkaan juoppohulluuskohtauksen joka sisälsi kuolaamista ja virtsankarkailua, muistin että jääkaapissani oli edellisenä juhannuksena hankittu maksalaatikko jota en jostain syystä ollut saanut syödyksi, varmaankin siksi että säilytin sitä pahanpäivän varalle tai jotain muuta niin turhaa kuin minulla on ollut tapana tehdä.
Oli miten oli, maksalaatikko jäi silti syömättä, koska avatessani kaapin tuo kyseinen laatikko oli juuri lopettanut kuivuneen juuston aterioinnin, tervehti minua happamalla röyhtäyksellä ja jatkoi paritteluaan kurkkusalaatin kanssa.
Pyysin anteeksi, katsoin parhaaksi olla kyselemättä typeriä ja suljin jääkaapinoven perässäni.
Eteisen laatikostossa muistin nähneeni toissajoulun aikoihin muutaman vihertävän juustonaksun, mutta avattuani laatikon muistin antaneeni ne pääsiäisenä virpojille.
Juuri silloin ulko-oveni aukesi ja kaverini Lasse lampsi sisään , olin siis unohtanut oven auki ja se oli ilmeisesti ollut auki ikuisuuden koska jossain vaiheessa stereoni ja muuta elektroniikka oli kadonnut enkä muista vieneeni niitä kaniin.
Anyway, Lasse kysyi heti ensimmäisenä onko ruokaa, se oli hänen tapansa sanoa “hei”, ja jouduin toteamaan että samaisia kysymyksiä minäkin päässäni pyörittelin.
Lasse lupasi auttaa etsimisessä ja sovimme että puolitetaan kaikki mitä löydämme ja kävimme tuumasta toimeen.
Etsittyäni mielestäni kaikki paikat sängynalusista kaappien päällisiin, palasin olohuoneeseen jossa näin Lassen mussuttavan jotain naamaansa sohvalla istuskellen.
Kysyin mitä hän söi, ja hän sanoi löytäneensä vain hiukan karvaisen meetvurstin palan josta riittäisi kyllä minullekin.
Minä en syö meetvurstia, joten totesin ettei minulla ehkä ollutkaan niin nälkä kuin olin kuvitellut.
Minulla oli nyt suurempiakin huolia, sillä lemmikkimarsuni oli kadonnut.