tänä aamuna matkalla työharjoitteluun
mä olin katsonut reittioppaasta että mun pitää ehtiä yhteen, pariin tiettyyn bussiin että ehdin ajoissa
ehkä mä ehdin joskus.
kun oon kiiruhtamassa seuraaviin
joku mies kävelee rauhallisesti siinä mun vieressä
ja ku vilkasen sitä nopee Mikko (nimi fiktiivinen) katsoo mua ja kysyy minne olen menossa
lähinnä koko sen ajan kun Mikko puhelee ja mä vastailen jotain yleistä
mulla ei ole yhtään varma olo ja mietin ett mitä hittoa mä tässä juttelen ton jonkun kanssa
Mikko lupaa heittää mut Herttoniemeen autollaan jos vain tahdon, bussi menee jossain lähellä nopeaan
ja ku mä meen autoon mietin ett okei, nyt mennään (ja että kuinka autosta pääsee tarvittaessa nopeesti pois)
Mikko alkaa kertoa että se on sairaseläkeellä tai että haluaisi olla
sillä on ollut syöpä
ja miten se on siinä, jotenkin
Mikko heittää mut Hertsikkaan, ehdin loistavasti mun toiseen bussiin
ja ku mä istun siinä bussissa olen silleen ett mitä tapahtu
okke, olisi voinut käydä huonosti
mutta
me pelätään meidän läheisiä
me pelätään tuntemattomia ihmisiä
mut lopulta me, minä, sinä, joku
on se tuntematon toinen
olenko mä pelottava,
oletko sä
mä saatan olla
sä saatat olla
mutta.
http://www.youtube.com/watch?v=ZtS1kPRdz14
"Lapio herätti kiven joka kertoi / kuinka yksinäistä maata tämä on."