IRC-Galleria

Rakastatko minua?
Jos rakastat niin sano se,
tunnusta se ilman vilppiä -
Vai olenko liian helppo saalis?
Tuntuuko siltä?
Sano miten pitää olla!
Viileämpi? Heti kylmenen
ja toimin vastoin luontoani
ja sanon ei, mutta muuten en,
en mistään maailmasta.
Olenko mielestäsi aivan kamala?
Usko, olen yksinkertaisesti
aivan liian rakastunut.
Pidä tätä kevytmielisenä
mutta usko -
enemmän minä olen tosissani
kuin ne toiset jotka osaa olla
enemmän viileitä ja etäisiä.

etsin draama- ja teatterilinjan kansion. antoisaa, mutta myös eri tavoin rankkaa aikaa, 2004-2005. tulee myös kanssa mieleen nää rakkaat traumalaiset. haleja. se miten läheisiksi ihmiset voivatkaan tulla, että oltiin sitä yhtä suurta perhettä :)

ekan kerran kun näki porukkaa oli semmonen aha, toi on tommonen ja toi on tommonen ja mitä hittoa toikin luulee olevansa. ja mä ajattelin että miten ihmeessä me voidaan muka joku prokkis tehdä, että miten niin erilaiset ihmiset voi toimia yhdessä. olihan siinä kyllä pientä ja vähän isompaakin krämää, mut lopputulos oli hyvä. ja se reitti.

kuvateksti on yhdestä esityksestä. oltiin niin hienoja mustavalkoisissa asuissa, omissa. esitettiin tanka-runoja (http://saaganet.org/tankarunot.php) ja liikuttiin niinmaa hienost :) ja sit ennen sitä hullua juoksemista (myös konkreettisesti tuli juostua manskua pikkasen) oli yks kurssi, jossa opeteltiin shakespearen tekstejä

mikä vuosi!

jos mä menisin piiloon. sulkisin ovet, laittaisin lukkoon. pistäisin valot päälle tai pois, ihan mikä tuntuisi parhaimmalta. kuuntelisin jotain musiikkia. istuisin vaan. kaikki asiat tuntuu jotenkin olevan nyt päällänsä ja auki. jos ne asettuisi oikeille paikoilleen

kissa kuorsasi pöydäl. mihinkään tassuterapiaan en kyl usko :P ehkä kuiteski tähän itsensä ilmaisuun.

katselin äsken yle teemalta akseli ensemblen näytelmää ranta. välillä suu auki hämmästyksestä. lavastuksen vähäisyys, musiikki, näyttelijäntyö, tarina ja - se jokin mikä saa ihmiset istumaan hiljaa paikallaan.

(pitkästä ? aikaa pala teatteriesitystä herättää ajatuksia ja halun palata teattereihin ja)

on aina jännittävää katsoa miten näytelmä alkaa. eka esitys kun on katsojana tai kun itse näyttelee. mistä kaikki lähtee, millon se ja se henkilö tai roolihahmo tulee lavalle, kun odottaa omaa vuoroa (välillä tuntuu että rutinoituu odottamaan ja tekemään mutta mihinkäs ei.. ja sitten kun se tunne menee ohi ja esim. kohtauksessa mukana oleminen on uutta ja jännää :) hei katsokaa kuinka tää liikkuu! hei, tähän reagoi näin tohon mitä toi joku toinen teki. toimii

ja se viimeinen kohtaus. että kuka sanoo viimeisen replan ja mikä se viimeinen lause on. minkälainen kuva jää ennen kuin pimeys laskeutuu. oon jännittäny niitä viimeisiä juttuja sekä lavan takana että lavan edessä. ja sitte ne lopputaputukset :)

jokin siinä on se juttu. kaikessa. teatterin taika mikä innostaa tekemään ja katsomaan

Mantelin makuista, hyasintin tuoksuista ja piparin muotoista joulua! :) llä Kirsi

Klikkaa kymmenen satunnaista galleristia ja laita heidän oletuksensa kuvatekstit numeroiduille paikoille klikkailu järjestyksessä heittomerkkien väliin.

1. Heräsin tänään aamulla ja totesin: "Mörön talossa."
2. Toistelin: "ruipatiraa meitä laulattaa (: (: (:"
3. Sanoin luokkatoverilleni: "Pakollinen"
4. Sitten piti tehdä: "kiitti saga ja jenni<3"
5. Joka kerta kun oon kännissä sanon: "Ü"
6. Vaihdan ehkä oletuskuvani tekstiksi: "juu jeps..."
7. Oon saletisti: "nii i"
8. Kiljasin eilen kaupungilla: "Tässä bussia odottelen.."
9. Ensivuoden tuleva mottoni on: "Mmm..Korppikraka <3 Ommattu Heidil <33 =D."
10. Viimeiset sanani tulevat olemaan: "Skandinavian Drunks, joulun ehdottomasti epäeroottisin tonttulauma."
--
Jos oletuskuvan tekstinä ei ollu mitään, siirryin seuraavaan satunnaiseen. Voi tulla muuten tyhjää, kait

katselin äsken youtubelta videoita. siellä on paljon, ehkä vähän liiankin. toisaalta, sieltä löytyy sitten joitain mielenkiintoisia ja hyviä pätkiä kuten esim. rufus wainwright laulamassa hallelujah -biisiä..

ja sit on näitä toisia juttuja, kuten http://www.youtube.com/watch?v=mHPJr8rAOHo&NR :DD

Siinä se, ne taustajutut, löytyy sivulta http://www.sootihq.com/web/ ja sitte vaan katsomaan :)

Olavi Uusivirran Me ei kuolla koskaan. Oikee kesäbiisi, mun viime kesän :)

Bussi starttasi kuudelta Kampista. Lähteminen on aina jotenkin haikeaa.. Oli silloinkin, matkalla Tampereelta Helsinkiin - lihakset kipeinä pääsykokeiden jälkeen, eksyin matkalla nätystä asemalle, jostain lähikaupasta sämpylä, se vesistö jota katselin, kyselin reittiä, sitten juna-asema, joku toinen kokelas samassa vaunussa ja kun mua alkaa nukuttaa pari Jane -bändin tyttöä mun takana virkistyy. Silti, ihan okei junamatka. Tykkään pitkän matkan junista. Paikallisliikenne on kans kiva.

Bussissa soi. Pikkuoravien Ave Marian jälkeen käy melkein kaik