IRC-Galleria

Unohtunut maininta: sain uuden takin pari päivää sit.

Eilen... elämä oli ankeeta. Tarkotan sitä. Tänään on ollu vähintään yhtä ykspuolista. Oon pakottautunu lukemaan. Ei auta. Söin isän tuomia liköörikarkkeja ja mietin elämän kurjuutta. Kaikki ihmiset katos jonnekin ulos pitämään hauskaa. Mä jäin yksin sisälle. Kello on jo paljon. Sitten kun ylppärit on ohi teen omat kotisivut. Ennen tai jälkeen pariviikkoisen lomani. Enkä sitäpaitsi oo vegaani eläinten takii. Viis niistä. Tänään en ole onnellinen.

Miltä tuntuu kävellä lopputalven kaduilla kun aurinko paistaa kirkkaasti ja linnut visertävät? Miltä tuntuu hengitää huurteisen kylmää ilmaa? Miltä tuntuu tajuta että jokaiseen hetkeen on tartuttava? Miltä tuntuu tuntea että elämä on tässä ja nyt? Miltä tuntuu olla onnellinen? Siltä se tuntuu. Onnellisuus on lempeää kevättuulta, kesän odotusta, kauniita muistoja, ehtymättömiä luovuuden lähteitä, sitä että tekee pienestä suuren ja muistaa hymyillä. Tänään olen täällä, huomenna saatan olla toisaalla. Tänään elän, huomenna saatan olla kuollut. Tänään olen onnellinen. Ja nautin siitä.

Ihihiii. <3 Tänään.

1. Isä hauskuutti mua. Kertoi juttuja sen lapsuudesta. Ihanaa tuntea rakkaat pihat kuin omat taskunsa. Sen jälkee se kiirehti pelastamaan isoäitiä ja serkkua kellarista. :D (Älkää kysykö miksi!)
2. Sain kuulla jotain todella kaunista ihmiseltä, jonka en odottanut välittävän tavalla jonka hän kuitenkin osoitti. Kiitos. Niistä yhteyden pitämisen sanoista. Ja erityisesti tästä: "Muista hymyillä joka päivä" Lupaan.
3. Tein päätöksen lähteä kirjotusten jälkeen pariksi viikoksi Ilmajoelle, ehkä samalla muuallekin. Haluan sitä, rauhoittuminen pitää minut elossa. Tarvitsen serkkupoikien hymysuita.
4. Piristävät iltakeskustelut. Kiitos.

Sinertäviä, helmenkiiltäviä muistoja. Jääpinta. Luistelen sillä, liu'un. Tunnen vapauden, sulavat liikkeet, viileän tuulen. Odotan paria jäätanssiin. Käsivarsia jotka kohottavat minut yläilmoihin. Valkoisia pilviä ja syvänsinistä taivasta. Näen korkeuksista jään sulavan. Se muuttuu ensin puroksi, sitten joeksi ja lopulta kimaltavaksi valtamereksi. Kaunista. Lennän pois korkeuksiin. Tavoittelemattomiin.

Virhe: päättää elää viimeiset kaks päivää, Korjaus: delete-nappula, Tulos: muistinmenetys viimeisen kahden päivän osalta

Tänään olen onnellinen, kaikki rauhottuu ja muuttuu hyväksi. Saan olla rauhassa. Tänään menen koulun ja sen jälkeen luen psykologiaa. Kohta teen jotain hyvää kasvisruokaa. Ehkä illalla leivon korvapuustia tai sämpylää, tai teen jotain muuta mukavaa mieltä piristävää. <3 Hui, postiluukku rämisee. Ai nii ja tein enkun tehtävät joita en osannu. Tänään saadaan kai aineet takas.

Kuudennen päivän vegaani. Seitsemmännen tunnin lukeminen. Liikaa vokaaleita kun on sahasilmät. Kännykät vaihtoon. Mun rakas romukasa. Haluisin viel uudet kuoret. Ikävä fyysinen olo. Ja väsymys. Kahdeksannen päivän väsymys. Kiitos Idan, huomenna saan nukkua.(kiitoskiitoskiitoskiitoskiitosmunparaskamu) <3

Kirjotin tänää kaks enkun tiivistelmää vaikka ne piti tehä vasta joskus ens viikoks.
Laskin et mun pitää lukee puol kirjaa psykaa päivässä jotta ehin luee kaiken ennen ylppäreitä.
Väsyttää. >_<
Tapaan lauantaina mun lapsuudenystävän. <3
Kuuntelen Ville Pusaa jonka näin penkkarirekasta ja jonka päälle heitin karkkia.
Oon kolmatta päivää syömättä mitään eläinperäisiä tuotteita. (Kohta kyl syön ihan vähän kananmunaa.)
<3 sanoi mulle että saan olla vegaani.
Elämäni hymy *^_^*.

Enkelikoiraviikonloppu. Takkupoikaviikonloppu. Urheilutoivot hautaan ja mä jäämereen avantouinnille. Oon prinsessa Ruusunen joka odottaa et haavoittunut prinssi tunkeutuu läpi orjantappurapensaikon herättämään mut. Voiks nukkues olla nälkä? Koska mul on. Kissa, avaa ovi siskolles. Juhlimista cocislasin kaa ennen ylppäreitä. En oo syöny lihaa pariin päivään.

En jaksa. Ei huvita. Suruttaa. Itkettää. Väsyttää. Paha mieli. Haluan jonnekin. Tekis mieli vaan lähtee pois kokonaan eikä tulla enää takas. Voisin mennä johonki yksin. Ilman muita. Vaikka kallioille. Sitten tulee kylmä muttei haittaa. Kattelisin merta ja kaupungin valoja. Aattelisin ja muistelisin ja mulle tulis vielä pahempi olo. Tai sitten voisin kävellä niinku kerran. Kävelisin niin kauan että olisin varma että kuolen kylmään. Ainoo vaan että nyt kukaan ei tulis päästää mua sisään toisella puolella kaupunkia ja hierois mun käsiä lämpimiks. Ei haittais. Ennen sanoin aina "ei haittaa". Se oli vuos sitten.

En oo ollu tekemisissä päihteiden kanssa. Ja silti leijun pilviverhon yläpuolella. En tajuu mikä mua vaivaa. Älkää silti kuvitelko omianne (asia ei oo niinku sen just ajattelitte olevan). Vapaus. Se tekee mut niin onnelliseks. Mut pallossakin on kulmansa. Raiteet. Nään ne edessä päin ja toivottavasti saavutan ne pian. Nyt haluisin hymyillä koko maailmalle. Aurinko paistaa. Olen onnellinen.