IRC-Galleria

Sekundasankari

Sekundasankari

kanssani on helppo elää, kun tekee niinkuin minä sanon

Numa - Old Style Siam jatkumoKeskiviikko 20.08.2008 15:09

Nyt onkin hyvä taas jatkaa kertomuksia, vaikka ketään ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa juttuni, niin rasitan varmaan hyvin hyvin pientä käyttäjä määrää tekstilläni.

Eunukki vanhukset ovat selvinneet pahimmasta alkujärkytyksestä. Sydämentykytys on palautunut suhkot normaaliksi. Vanhin herra kävelee jo pikkutulokkaan ohitse sähisemättä, kunhan pikkutulokas ei vaan kiinnitä siihen huomiota. Nuorempi kaveri taas on vielä vähän epäluuloinen, syystäkin, onhan hänen kunigaskuntansa valtaistuin uhattuna. Tiedä millainen pomo Numasta tulee. Numa kehrää ja rakastaa puskemista, se on alkanut tottumaan ihan mukavasti päähenkilöömme, vielä tosin vähän arastellen. Pahin sota siis on ohitse jo. Nyt pikkutulokkaan myötä on vieraitakin käynyt hirviömme luona vähän useammin, onhan tämä special-kissa aikamoinen nähtävyys. Vierailijat ovat ilahduttaneet hirviötämme sen verran, että hänkin on virkistynyt ja jaksanut puuhastella kaikkea. Päähenkilömme pohtii, kertosiko hän jo, että Numalta puuttuu iso pala korvasta sekä toinen etutassu.
Se tosin ei pikkumiehen vauhtia haittaa vaan matka taittuu hienosti kolmella tassulla. Myös hiekkalaatikolla käynti sujuu ongelmitta sekä pomppiminen sohvalle ja sängylle.
että näin...

Numa - Old Style SiamMaanantai 18.08.2008 02:44

16.7.2008 päähenkilömme lainasi autoa ja pakkasi neljäpyöräiseen kulkuneuvoon satanistipastorin sekä takatassun. Kohti Orivettä alkoi sankareiden matka. Matkan tarkoituksena oli hakea kotiin mitä suloisin kissa vauva. Ajellessa jo toista tuntia rankassa sateessa, päähenkilömme huomasi viime yön unen puutteen tekevän tehtävänsä. Matka tuntui ikuisuudelta.

Perille viimein tarkoin ohjeistettuna päästyämme, pihalla meitä odotti erittäin mukava naishenkilö jonka kodin tyylikkyys ja viihtyvyys hurmasi päähenkilömme täysin. Sokastuneena upeasta lattiasta, mahtavista huonekaluista silmiin osui lattialla oven raosta tiiraileva harmaa pieni karvainen kääryle, joka suloisuudellaan sulatti hirviön kylmän sydämen totaalisesti. Talon "kissasiiven" herttaiset naukujat piirittivät päähenkilöhirviömme. rapsutusta, hurinaa, maukumista ja näykkimistä jatkui seuraavat puolituntia. Paperiasiat saatiin tehtyä ja vaalea naamioinen pikkumies saatiin laatikkoon, ja matka sai jatkua takaisin kohti kotia. Sateessa. Taivas repesi totaalisesti ja autoileva päähenkilömme oli hyvin hyvin väsynyt. 20metrin vesiliirto valpastutti mukavasti Jyväskylä tiellä ja valkaisi hirviömme matkustajien nenät.

Tähtiportin tai Tähtihovin (päähenkilömme tarkoittaa Pirkanhovia) kahvion kutsuessa autoon ilmestyi vika. Kierrokset nousi 3500 kieppeille vaihteen ollessa vapaalla. Päähenkilömme takoessa päätään valotolppaan, hokiessa: "miksi miksi miksi miksi miksi aina autot hajoo kun minä niitä ajan" ja kahvin virratessa ruokatorvea pitkin kohti vatsalaukkua, hirviömme päätti ottaa vastuun kuin mies ja soitti auton omistajalle. Hän näki jo mielessään miten Tähtiportin muut asiakkaat kääntyvät kummissaan katsomaan kohti Turkua josta kantautuu jumalatonta huutoa. Jostain kumman syystä hän ei saanut mitenkään suurempia haukkuja vaan neuvottiin jatkamaan vain matkaa jos kerran kaasutin reagoi polkimeen ja kierrokset nousee vain vapaalla.

Ajellessa kotia kohti matkustajat jännittyneenä, päähenkilömme väsähti Oi Maan (lue: Loimaan) kohdalla niin kovasti, että piti saada vetästä torkut. Oi Maan Essolle, nyk. ST1 aseman pihalla sai muutaman minuutin nukkua kunnes kanssamatkustajat kyllästyivät odottamaan kuskin piristymistä ja matkaa piti jatkaa vaikka uni oli silmässä. Tämä tietenkin söi osansa matkustus vauhdista ja matkaa sai taittaa hitusen laskettua kauemmin. Turun lähestyessä ihanasti verkkokalvoamme, ja vihdoin kotiini päästyämme sai kaksi rakasta eunukki papparaistani sätkyn tajutessaan minkä matkaltani mukanani toin.

to be continued...
alkoi ukkostamaan..

...Tiistai 12.08.2008 21:07

Sinä pidät minut suoralla tiellä
vaikken ole aikuiseksi kasvanut
Ja lapsen uskossani aina oikein teen
Sinä jaksat minulle nauraa vaikka itseäni säälinkin
Ja maailman murjomana vannon kostoa

Sinä parannat haavani öisin,
kun kiihkoni on minut raadellut
Ja pahanolon puukko kaivaa rintaani
Sinä hyväksyt minut silti,
vaikken ole puoliksikaan sellainen,
josta kuvan piirsit päiväkirjan sivuille

Vieläkään en aio luovuttaa
Juoksen elämäni onnenpyörää
hiiren lailla vastapäivään
Vieläkään ei aio luovuttaa

Elokuun satoaTiistai 12.08.2008 20:35

tässä keskiviikkoa kun on ihmetellyt jo muutaman tunnin, huomatessaan, että ei sitä sitten tullut nukuttua viimeyönä yhtään jostain kumman syystä, niin sitä sai taas päähänsä tulla seikkailemaan irc-galleria ihmeelliseen maailmaan. Huomatessani lahjaksi saaneen VIP-ajan päättyneen, tajusin miten paljon pidinkin siitä, nyt kun sitä ei enää ole. Kuvittelin ensin, että tuollaisia turhuuksia minä mitään tarvitse, mutta VIPin tietyt näppärät ominaisuudet ovat niin sulautuneet päähäni, että tilasin sitten itse lisää tätä hienoa VIP-aikaa. Taas koristaa sivuja turhat värit, mutta onhan minulla ainakin ne pienet ominaisuudet joita jäin kaipaamaan.

Hirviömme istuu koneella silmät puutuneena ja odottaa kuin ihmissusi nousevaa kuuta, että kuulis ystävästään jotain. Täällä alkaa olla tylsää. Kerrankin hänen tunne-elämässään on jotain liikettä. Ja niinhän hirviömme sitten myönsikin eilen siiderin ja väsymyksen yhdistämänä, että hänellä saattaapi olla jonkin asteinen ikäväkin kyseistä ihmistä. Sydämetön, tunteeton hirviömme kun ei ole kokenut tunne-elämässään minkään kaltaista liikettä puoleen vuoteen, on tämä jotenkin aivan uusi tunne tähän kesään.

Hirviömme pohdiskellessa yöllä elämän tarkoitusta GC Moven vaikutuksen alaisena, tajusi miten aika on taas liusunut sormien välistä, kohtahan olen taas vanhempi kuin koskaan. Joka sekuntti olen vanhempi kuin koskaan ennen.. pitisiköhän sitä ajatella enemmänkin että olen nyt nuorempi kuin koskaan tulevaisuudessa :)

Hirviömme kurkatessa kelloa, hän huomaa, että "työmaa" alkaa kutsumaan muutamaksi tunniksi.

Hirviömme kiittää ja kumartaa

en sanaakaan...Tiistai 12.08.2008 00:56

Miksen kertonut,
että luistasi rakensin kotini.
Olisit kertonut minulle,
että taloni huojuu tuulessa

en sano sanaakaan
en sanaakaan
en sanaakaan

Kaksi kyyneltä,
kuin lasiset helmet kaulalla.
Miksen kertonut,
että vieläkin suren sinua.

en sano sanaakaan
en sanaakaan
en sanaakaan

En koskaan pelännyt viimeistä iltaa,
en koskaan vaatinut mitään,
ja nyt kun sillat poltetaan,
jää viha kytemään.

Miksen kertonut,
että vieläkin suren sinua.

en sano sanaakaan
en sanaakaan

en sano sanaakaan,
mutta katseeni kertoa saa,
että rinnassa palaa taas.
Katseeni kertoa saa,
että rinnassa palaa taas

Elokuun aurinkoinen lauantai-iltaLauantai 09.08.2008 23:08

Niin lohduttomalta kuin tämä päivä alkaessaan näytti, tulihan se aurinkokin viihdyttämään meitä säteillään. Hirviömme nukkuessa taas puolet päivästä onnellisena, syystä tai toisesta, joka nyt jätetään kertomatta, hän aktivoituu antaumuksella päivän rientoihin. Tämä viikko on potkinut päähenkilöämme päähän sen verran lujaa, että jonkin asteisen kuhmun tuloa voi jo odottaa.

Pohdiskellessaan elämäänsä, kulinaarisia nautintoja lautaselta samalla maistellen, hän huomaa balsamicon puuttuvan kastikkeesta. Tämä päivä alkoikin liian hyvin. Kreikkalaiset lihapullat näyttää silti maistuvan mukisematta kastikkeen kera, päähenkilömme kun ei jaksa lähteä hakemaan kaapista puuttuvaa maustetta jolla kruunaisi kastikkeen reunan.

Elokuu näyttää kirivän jo melkein puolta väliä, ja hirviö möllöttää kotona, vaikka ulkomaailma tarjoaisi mitä erilaisempaa viihdykettä. Tunne-elämä kun on saanut kovan kolauksen, on päähenkilömme päättänyt jäädä kotiin nuolemaan haavojaan.

Satanistipastorin kanssa on vihdoin ja viimein päätetty, että he lähtevät aiheuttamaan kaaosta in Stocholm, Tallinnan sijasta. Päivämäärästä sen enempää ei ole tietoa.

Päähenkilömme huomaa puhelimen soivan ja rientää tiedustelemaan ketä häntä kehtaa häiritä. Seuraa tiedossa edes hetkeksi, saa nähdä mitä hienoa perverssio satuiluja sitä tänään keksitään...

Hirviö kiittää ja kumartaa

Elokuun satoaKeskiviikko 06.08.2008 14:33


tässä keskiviikkoa kun on ihmetellyt jo muutaman tunnin, huomatessaan, että ei sitä sitten tullut nukuttua viimeyönä yhtään jostain kumman syystä, niin sitä sai taas päähänsä tulla seikkailemaan irc-galleria ihmeelliseen maailmaan. Huomatessani lahjaksi saaneen VIP-ajan päättyneen, tajusin miten paljon pidinkin siitä, nyt kun sitä ei enää ole. Kuvittelin ensin, että tuollaisia turhuuksia minä mitään tarvitse, mutta VIPin tietyt näppärät ominaisuudet ovat niin sulautuneet päähäni, että tilasin sitten itse lisää tätä hienoa VIP-aikaa. Taas koristaa sivuja turhat värit, mutta onhan minulla ainakin ne pienet ominaisuudet joita jäin kaipaamaan.

Hirviömme istuu koneella silmät puutuneena ja odottaa kuin ihmissusi nousevaa kuuta, että kuulis ystävästään jotain. Kerrankin hänen tunne-elämässään on jotain liikettä. Ja niinhän hirviömme sitten myönsikin eilen siiderin ja väsymyksen yhdistämänä, että hänellä saattaapi olla jonkin asteinen ikäväkin kyseistä ihmistä. Sydämetön, tunteeton hirviömme kun ei ole kokenut tunne-elämässään minkään kaltaista liikettä puoleen vuoteen, on tämä jotenkin aivan uusi tunne tähän kesään.

Hirviömme pohdiskellessa yöllä elämän tarkoitusta GC Moven vaikutuksen alaisena, tajusi miten aika on taas liusunut sormien välistä, kohtahan olen taas vanhempi kuin koskaan. Joka sekuntti olen vanhempi kuin koskaan ennen.. pitisiköhän sitä ajatella enemmänkin että olen nyt nuorempi kuin koskaan tulevaisuudessa :)

Hirviömme kurkatessa kelloa, hän huomaa, että työmaa alkaa kutsumaan muutamaksi tunniksi. Omalla tavalla mukavaa, mutta välillä niin rasittavaa nämä eripituiset työpäivät.

Hirviömme kiittää ja kumartaa

juhanNUSSta odotellessaPerjantai 20.06.2008 03:30

tänään se sitten on, tuo suomalaisten hyvä syy vetää lärvät ja hukuttautua mereen. miltähän tilastot näyttää sunnuntai-illalla?
näyttääpi siltä, että ZanDaami saa olla kotonaan leppoisasti viettämässä juhanustaan, piipahtaa hän tietysti illalla muutaman kaupunkiin jääneen kaverin luona tsekkaamassa muiden kunnon.
jotenkin sitä omaan ajatusmaailmaan ei taas tällä kertaa sovi mitä kalenteri käskee.

oma kone on tuhannen tuusan solmussa kova levyn täysinäisyyden takia, ja se on täynnä siksi koska polttava asema ei toimi kappaskeppanaa vieläkään. nyt olen pää pimahtamis pisteessä 215mt muistitikulla siirtänyt 3Gt kuvia toiselle koneelle että saan ne poltettua levylle, tosin se ei ole auttanut oman koneen toimintaa laisinkaan.
naapurin koneella kun nyt tässä kirjoitan, voin tällaista toimivuutta ja nopeutta vain haaveilla omassa konessa. Naapurin kirotessa tämän koneen hitautta, pistän hänet hetkeksi käyttämään omaa konettani niin johan taas työt tällä koneella maistuu. Onhan tässä yksi ikävä puoli, tällaisella läppärillä on kaikki niin perkeleen nopeaa ja helppoa, työ ei maistu enää työltä. puuttuuhan tästä M kirjainkin, ihan paska romu siis :D

jospa tämä hirviö lähtee kaverin luokse kaffelle, kyllä, puoli yksi yöllä kehtaan muita häiritä, minullahan ei ole käytöstapoja, kuten itse sanoitte minulle :D

alkuvuoden pohdintaaLauantai 14.06.2008 22:15

tässä kun taas on lauantai, eikä mitään suunnitelmia mihinkään suuntaan sitä alkaa pohtimaan elkämänsä kulkua.
Onkohan sitä taas tullut valittua jotain väärin. kuukauteen ollut mitään säpinää mihinkään suuntaan ja alkaa jo kaivata ohjelmaa.

Ensiviikonloppuna on pelätty juhannus,
jolloin mielen masennukseni on huipussaan, suomalaiset juhlapäivät kun mieleni yleensä alaspäin vetää. muutama vuosi on juhannus tullut kaupungissa vietettyä. erinäisin syin. autovarastettiin, juhannusaatto aamuna, sinne meni kaikki tarvikkeet, joten kaverit pakkasivat auton ja lähtivät ilman minua.
minä kun en mahtunut autoon :/
kappas keppanaa, auto löytyi juhannus päivän jälkeisenä päivänä epäilyttävän läheltä jotain tiettyjä ihmisiä.
toinen juhannus tuli päivystettyä .. taisi mennä toinenkin juhannus ihmetellessä samoissa merkeissä..

mutta nyt.
nyt ei ole esteitä eikä velvotteita mihinkän suuntaan, nyt sitten ei ole kavereita jotka tahtoisi repiä minua mukanaan mihinkään.
että potkii päähän taas.
koko alkuvuosi on mennyt epämääräisen sumun peitossa. päivät sujahtaa ohitseni ja päivät jyrää minut allensa. Kun herään on jo aika mennä nukkumaan. ja se siitä päivästä taas. seuraavana päivänä sama juttu, herään , ja on jo nukkumaan meno aika.

Muutama uusi sosiaalinen suhde on alkuvuonna tullut elämääni, jotenkin ei sen kummoisempia, mutta onpahan ne kuitenkin ihmisiä joille voi puhua ja jotka osaavat puhua minulle. Kavereiden merkitys elämässäni on vahvistunut parhaan kaverini kuoleman jälkeen.

Tässä minä marisen että tylsää on ja mitään en ole tehnyt, se taas ei pidä paikkaansa kuitenkaan. Olenhan minä käynyt Kornia katsomassa Tampereella vampyyrin kanssa, Hesassa japanilaista rokkia ja 30 sec. to marsia toisen kaverin kanssa.. ja kerran aamulla herätessäni rintsikoista löytyi Teräsbetonin klubin keikan lippu. Olinko minä siellä? sitä minä en tiedä.
Tai miten J.Aholan pehmeät huulet...joo se siitä...
niin ja olinhan minä työlomallakin pohjoissavossa, tai siis työmatka joka venysi lomaksi. ja siellä tutustuin uusiin ihmisiin ja huomasin, että minähän sovin Savolaisten joukkoon mahtavasti. Turussa kun minun sosiaalisia puheripuleitani kaupan kassajonossa takana jonottavalle ihmiselle on pidetty hullun merkkinä, siellä taas kaikki ryhtyi juttuun mukaan. jos vain halusi, siellä ei koskaan tarvinnut olla yksin.

mikähän tämänkin jutun pointti mahtoi olla.. unohdin jo :P

menetysSunnuntai 27.01.2008 23:31


tätä en olisi halunnut kokea vielä pitkään aikaan.
En ollut valmis, hänkään ei ollut valmis.
Miksi, yleinen kysymys kaikkien huulilla.
Miksi näin kävi?
Hän, johon luotin,
hän joka tuki minua elämäni käänteissä,
hän joka oli läsnä, vaikka ei konkreettisesti paikalla ollut aina.
Hän joka sai nauramaan,
hän joka repi minut sängystä ylös vaikeina päivinä.
Hän joka huolehti kaikista, rakasti ja välitti ystävistään,
on poissa.

Unettomat yöt, muistot valtaavat mieleni.

Me huomata saamme, sinä kanssamme käyt.
ilot, surut, kanssasi jaamme, tähtenä kirkkaimpana näyt.

Herra, anna hänelle lepo ja rauha
ikuinen valo häntä valaiskoon.