Se ei oo vieläkää uskaltautunu alas, vaikka aamupala on ollu pöydässä jo ennen seittemää
Harri kuunteli sit puolisentoista tuntii tota v*tun torkkuhälytystä. No minuu sit rupes vituttamaa, ku enhän mie siinä pystyny nukkumaa, enkä ollu muutenkaa niin kauheesti yöllä nukkunu, ku miehän tuota vauvaa öisin hoidan! Nousin sit ylös ja kiukkusena keitin kahvit Harrille ja laitoin aamupalan pöytää.
Sit Harri noustessaa vielä kehtas sanoo, et miun oma vika, ku "herään toisen herätyskelloo". No kai nyt vittu miun korvat erottelee, et kenen herätyskello milloinki soi. Ois vaan ollu niin kiva nukkuu siihen asti, ku vauvakii herää.
Miula sit vähän napsahti, kiljuin täällä kauheesti, semmonen savisiili lens seinää ja melkein täys maitotölkki läsähti keittiön matolle. Menipä matto vaihtoo. Taisinpa tosiaan vielä pamauttaa Harria tuttipullolla päähän. Eikä Harri SILTI tajunnu miun pointtia.
Vauva ei kuitenkaa heränny :) Mut luulis anopin heränneen.