IRC-Galleria

Niin se on vaan vauvaperheen arki lähtenyt meilläkin rullaamaan. Juhalla alkoi työt torstaina, joten meidän on Rontin kanssa viihtyminen kaksin kotona. Ja mikäs on viihtyessä: aamusella nukutaan pitkään, sit syöpötellään ja otetaan päikkäreitä ja käydään ulkoilemassa ja pikkuisen jo leikitäänkin. Oma olo helpottuu päivä päivältä kun vauvan hoitamiseen tulee rutiinia enemmän - enää sitä ei ole ihan joka napsauksesta NIIN paniikissa...

Hyvin on kaikki mennyt pojan kanssa; ukko syö ja nukkuu hyvin. Etenkin yöt on menneet mahtavasti - viime yönäkin kaveri nukkui 7 tuntia putkeen. Melkein en voi uskoa tuuriani, että tuollaisen unelmavauvan olen saanut. Voihan tosin olla, että jo ensi yö menee valvoessa - muistan siis olla kiitollinen jokaisesta hyvin nukutusta yöstä. Tosin päivisin se nukkuu musta "liikaakin"; oikeasti mä vaan haluaisin, että pojasta olis jo seuraa... vaikka sehän sen työtä vieläkin on, syödä ja nukkua. Ensi torstaina mennään neuvolaan, sitten saadaan taas faktaa siitä, miten ahkerasti niitä töitä on tullut tehtyä :).

Viime viikolla käytiin lastenvalvojalla, Juha tunnusti pojan omakseen. On sekin kumma käytäntö, vaikka toisaalta tietty ymmärränkin sitä. Asian pitäisi olla virallinen muutaman viikon kuluttua; sitten kun maistraatista on tullut vahvistus poika voidaan kastaa isänsä sukunimelle. Ristiäiset onkin jo varattu, juhlat pidetään 12.3. Harmittaa, kun ei meille mahdu ihmisiä just mitään - olisi niin kiva pitää kunnon pippalot Rontin kunniaksi. Nyt on tyydyttävä juhlimaan ihan pienimuotoisesti. Paikalle kutsutaan vain isovanhemmat ja kummit. Pitäisikin huomenissa pesaista se kastemekko... hirvittää vaan ruveta tekemään sille mitään, kun se on niin kamalan vanha. Kangaskin ties miten haperoa, eikä tietty mikään ihme, onhan se viimeiset melkein 28 vuotta maannut kaapissa koskemattomana.

Ei maar, pitänee hilata itsensä taas telkkarin ääreen. Sieltä alkaa Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelu, jännää. On vaan tullut tuijotettua noita kisoja ihan silmät kipeinä, ei kyllä pitäis...