IRC-Galleria

Niin se vaan aika kuluu... huomenna poika täyttää jo viisi viikkoa! Aika on mennyt ihan hirmu nopeasti - vaikka toisaalta on sellainen olo, että kaveri on kuulunut meidän perheeseen aina. Sitä vaan on vieläkin vaikeaa käsittää, miten tuollaisen ihmeen on saanut aikaan. Joka päivä tulee monta sellaista hetkeä, jolloin sydän menee ihan sykkyrälle onnesta - että mulle on tuollainen lahja annettu... Toivottavasti osaan olla luottamuksen arvoinen.

Käytiin viime perjantaina neuvolassa. Poika oli kasvanut ihan hurjasti. Painoa on nyt 5045g ja pituutta 57cm. Muutenkin kaikki tosi ok; terkka sanoi, että vauva on tosi tyytyväisen oloinen, ja hyvin kehittynyt myös. Kyllä se onkin muuttunut! Hirmu tarkasti on kaveri ruvennut seurailemaan kaikkea, ja sitten se on jäntevöitynyt ihan hurjan paljon. Kaukana ovat "mannaryynivelliä muovipussissa" -ajat. Ja ne hymyt! Mitään niin hurmaavaa ei olekaan <3. Nyt täällä ihmetellään kovasti, josko ukkeli olisi jo hampaita saamassa... sellaisia merkkejä pikkuisen niin kuin olisi jo ilmassa, vaikka kovasti etuajassahan sitä vielä ollaan. Hampaita tai ei, mutta pari päivää on nyt sujunut hivenen itkuisemmissa merkeissä. Onneksi yöunet pikkuinen on sentään säilyttänyt - sitä jaksaa paremmin hoitaa toista kun saa välillä levätä kunnolla. Yllättäen :).

Ristiäiset meillä on 12.3. Ihan pienet juhlat pidetään; paikalle on kutsuttu vain isovanhemmat ja kummit. Hirmu kiva olisi pitää vaikka miten isot pippalot, mutta ei meille määräänsä enempää mahdu väkeä. Tuossa on jo ihan riittävästi. Ja toki mä onnistun jo nytkin stressin kehittämään... onneksi Juha on vielä ainakin onnistunut pysymään tapansa mukaan rauhallisena. Se se jaksaa olla kultainen ja ymmärtäväinen järjen ääni meidän talossa.

Nyt pitää mennä katsomaan poikia - isä ja poika ovat syöpöttelemässä (isä syöttää ja poika juo).