IRC-Galleria

Luin vanhoja päiväkirjamerkintöjä. On muuten outoa, sitä niinku palaa ajassa taaksepäin ja hakee niitä fiiliksiä mitä silloin on kokenut. Monessa tekstissä mietin "Voi kun olisin tuossa tilanteessa tiennyt, mitä tuleman pitää"... Ja jos olisin tiennyt niin olisin tehnyt aivan toisella tavalla asioita. Mutta onko se sitten hyvä että lakkaa elämästä ja toteuttaa itseään vain varman päälle. Miten sitä uskaltaiskaan olla yhtä spontaani aina joka asiassa.

Kun ensin pelkää, on mukava myöhemmin huomata, ettei ollutkaan mitään pelättävää. Elämä olisi kovin tasapaksua, jos aina tietäisi mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei tarvitsisi koskaan pelätä, jos tietäisi ettei ole syytä. Pam, pam, viu, väy, suorittamista suorittamisen perään.

Haluaisin todellakin palata ajassa taaksepäin, korjata virheitä mitä olen tehnyt ja jättänyt sanomatta sanoja, jotka ovat loukanneet. Tahtoisin pyyhkiä ne muistot, jotka tekivät minusta haavoittuvan, tahtoisin pyyhkiä ne tietyt sanat ja asiat. Olisin vahvempi ihminen, jos vain muutaman muiston voisin pyyhkiä. Jospa vain voisin...

Vaan olisinko tämä ihminen, jos en olisi kokenut tasan samoja asioita kuin nyt? Usein haluaisin olla kiltimpi, mukavampi, hienompi ja hauskempi ihminen. Mutta olen minä.

Haluan, että ihmiset pitävät minusta tällaisena. Se on enemmän kuin voi toivoa. Tiedän etten ole maailman helpoin ihminen. Suurimman osan ajasta vain kiukuttelen ja pidän pahaa ääntä. Silti mun ympärillä on muutamia ihmisiä, joiden ihmettelen vielä olevan siinä. En tiedä mikä teitä riivaa, mutta kiitos, ettette menneet pois kun olin hankala.

Tiedättehän, kun haluaa jotain asiaa todella paljon, tuntuu, että sydän pakahtuu. Tiedättehän miltä se tuntuu, kun ei ole varma onko elossa vai kuollut. Millään ei ole mitään väliä, kaikella on väliä. Ristiriitaisuus painaa valtavana kivenä rintakehää, mahdolliset tienhaarat vilkkuvat mielessä. Tiedättehän miltä se tuntuu, kun ei todellakaan tiedä, mitä pitäisi tehdä, eikä kukaan pysty siinä asiassa auttamaan. Tiedättehän miltä se tuntuu, kun polttaa, polttaa, polttaa, eikä mikään sitä poltetta viilennä.