IRC-Galleria

Monen ajattelijan päässä on käynyt ajatus kaiken perimmäisestä itsekkyydestä, uskomus että kaikki "epäitsekkäätkin" tekomme ovat itsekkäitä koska niitäkin tehdään vain saadaksemme kiksejä auttamisesta taikka jotta emme joutuisi kärsimään mielipahaa jota tulee kun ei tee tuota mukavaa tekoa.

Jos itsekkyyden määritelmä on aikomus palvella itseään, niin tuo sana on turha koska kaikista altruisistisimmat tekommekin pyrkivät palvelemaan itseämme. Käsitteet ovat käytössämme, jotta voimme erotella asioita toisistaan.

Jos halutaan mitata itsekkyyttä/epäitsekkyyttä, minusta utilitaristina, tulisi mitata teon aiheuttama mielipaha toisille, teon aiheuttama mielihyvä itselle sekä muille. Jossa mielihyvän aiheuttaminen (tarkoituksellisesti) tekee teosta epäitsekkäämmän, mielipahan aiheuttaminen itsekkäämmän.

Jos varastat köyhältä summan x rahaa tulee hän kärsimään tästä enemmän kuin se että varastat rikkaalta summan x rahaa. Voidaan todeta että köyhiltä varastaminen on itsekkäämpää.

Jos nälkiintyvä varastaa ruokaa isolta ketjulta, tekoa on vaikea kutsua itsekkääksi mutta samoin myöskään epäitsekkääksi jos ainoa hyötyjä on nälkäinen. Tässä nälkiintyvä oma etu ylittää kauppaketjulle aiheutuneen haitan joten se neutralisoi itsekkyyden mutta se ei voi koskaan viedä sitä epäitsekkyyden puolelle vaikka haitta olisi kuinka pieni ja mielihyvä kuinka suuri.

Valitettavasti Wikipedian määritelmän mukaan kaikki on itsekästä.

Se miten puhumme maailmasta, vaikuttaa miten sitä käsittelemme.

Tää on kyllä taas melko turha merkintä.

1. Avaa Google.
2. Mene kuvahakuun ja kirjoita nickisi siihen.
3. Ota ensimmäinen kuva, lisää se tähän



Ainoa kuva joka löyty. Logiikkaa ei vieläkään.

21.07.2010 01:57 <Taatelizio> kaikki tähän yhteisöö liittyneet o rasistei! jos kerra rasisteis on jotai vikaa?

21.07.2010 14:36 <Telenussija> @Taatelizio: Rasismi = rotusyrjintä. Rasismi ei katso ikään, sukupuoleen, uskontoon taikka kulttuuriin.

Turku on hauska paikka ja kodittomuus tappoi galleria-addiktioni.

Ohessa pätkä suomentamaani Cato Institute:ssa julkaistua kirjailija Glenn Greenwaldin tekstiä


"Ensimmäinen heinäkuuta 2001 Portugalissa astui voimaan valtakunnallinen laki, joka dekriminalisoi kaikki huumeet mukaanlukien kokaiinin ja heroiinin. Uuden lainsäädännön alla kaikki huumeet ovat ”dekriminalisoituja”, ei ”laillistettuja”. Siispä hallussapidosta omaa käyttöä varten ja huumeiden käyttö itse ovat vielä kiellettyjä, mutta kiellon rikkomisen katsotaan olevan hallinnollisia rikkeitä ja ei katsota olevan rikollisuuden piirissä. Huumekauppaa käsitellään edelleen rikoksena.

Missä muut EU:n maat ovat kehitelleet erilaisia käytännössä dekriminalisoivia lakeja, jonka avulla päihteet, jota pidetään vaarattomimpina (kuten kannabis) harvemmin johtavat syytteeseen, on Portugali ainoa EU-maa , jossa laki virallisesti julistaa huumeiden olevan dekriminalisoituja. Nyt kun on kulunut yli seitsemän vuotta lain täytäntöönpanosta on runsaasti tietoa, josta voidaan arvioida sen vaikutuksia.

Dekriminalisaatiota puoltava poliittinen yhtämielisyys ei ole yllättävä kun käännytään aiheeseen liittyvän empiirisen tiedon puoleen. Tämä saatu tieto osoittaa että dekriminalisaatiolla ei ole ollut yhtään ikäviä vaikutuksia käyttömäärään, jotka, monessa kategoriassa, ovat nyt alhaisimpien joukossa EU-alueella, erityisesti kun verrataan tuloksia valtioihin, jossa on tiukka lainsäädäntö. Vaikka dekriminalisoinnin jälkeisenä aikana käyttömäärät ovat pysyneet suunnilleen samana tai jopa vähän laskeneet kun vertaillaan toisiin EU-maihin, huumeisiin liittyvät sairaudet (kuten sukupuolitaudit) ja käytöstä johtuvat kuolemat ovat vähentyneet dramaattisesti. Huumepolitiikan asiantuntijat uskovat näiden positiivisten muutosten johtuvan Portugalin hallinnon paremmasta kyvystä tarjota hoito-ohjelmia kansalaisilleen – parannus, joka saatiin mahdolliseksi, monilta osin, dekriminalisoimalla.

Huomattavaa on, että dekriminalisaation kannatuksesta on tullut suosittua kasvavalla vauhdilla Portugalissa sitten 2001. Lukuunottamatta muutamia äärioikeistolaisia poliitikkoja, aniharva Portugalin sisäisistä poliittisista tahoista puhuu vuoden 2001 lain kumoamisen puolesta. Samaten on yleinen käsitys siitä, että byrokraattisia muutoksia tulee tehdä Portugalin dekriminalisointilainnin lainsäädäntöön, jotta siitä saataisiin vielä tehokkaampi, eikä ole varsinaista keskustelua siitä pitäisikö huumeet taas kriminalisoida. Merkittävämpää on, että mikään painajaiskuva, jota dekriminalisoinnin vastustajat –aina hillittömästä käytön kasvusta Lisbonin muuttumisesta huumeturistien pyhätöksi – ei ole toteutunut."

Glenn Greenwald on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä "Drug Decriminalisation in Portugal: Lessons for creating fair and successful drug policies", jossa vertaillaan dekriminalisaation tuloksia epäonnistuneeseen kieltolakiin. Kirjan ja alkuperäisen tekstin löydät täältä: http://www.cato.org/pub_display.php?pub_id=10080

Jokaista ydinvoimalaa kohtaan pitäisi olla ainakin 100 hiilivoimalaa saman energiamäärän kattamiseksi.

Luku +100 perustuu laskelmaan: 50000[eli maailman hiilivoimaloiden määrä]/400[eli ydinvoimaloiden määrä]/ (44[maailman prosentuaalinen osuus hiilienergiasta]/20[maailman prosentuaalinen osuus ydinenergiasta]) = 113,6363636363... jota laskin alaspäin turvavälin saamiseksi.

..että sen tuoma läheisyyden tunne on jo homoa.
Olemme telenussineet.

Katselin juuri ihmisiä joiden ominaisuuksia ja aikaansaavuutta todella ihailen. Yleensä puoliksi salaa. Olin terveellä tavalla kateellinen, vaikka koenkin kehittyväni nykyään nopeaa tahtia haluamissani ominaisuuksissani, koen silti jääväni taakse jossain määrin, koska nämä ihmiset, joita yleensä ovat mun teorioiden mukaan vaihtaneet ajatteluaan tehokkaampaan "käyttöjärjestelmään" ja ovat luultavasti tämän saavuttaneet jossain määrin psykedeelien avulla, jota koen toki itse tekeväni, joka saa jutun haiskahtamaan vain liialliselta itsensä heijastamiseen muista ihmisistä.

Mutta sitten tajusin: Minä ja he luovat samankaltaista kulttuuria ja nautimme toistemme kulttuurista. Mutta minä koen luovani sitä liian vähän tai epäedistyneesti. Tämän tiesin jo ja koin ongelmaksi. Mutta sitten oivalsin jotain minkä pitäisi terveen itsetunnon omaavalla ihmiselle olla ilmiselvää; he eivät koskaan voi luoda minun kulttuuriani. Vain samankaltaista.

Ja vielä 12 tuntia myöhemmin koin toisen ahaa-elämyksen: olen aivan perkeleen uniikki ja älykäs mielestäni. Jos ei _täysin_ näin, niin ainakin pystyn luomaan jotain uniikkia + älykästä = nerokasta vain koska minulla on siihen usko. Usko, jota uskallan (mutta en aina halua) sanoa tiedoksi. Ja tämä on paljon minulle, ihmiselle joka pyrkii olemaan sanomatta mitään introspektiivistä varmana tietona.

Nyt koen olevavani uudessa kiihtyvässä kasvussa. Opin oppimaan. Opin nopeammin oppimaan koska olenhan jo oppinut oppimaan vähäsen jo. Mutta tämä tuskin tulee jatkumaan oppimisen ja tiedostamisen singulariteettiin, mikä ikinä se sitten onkaan käytännössä jos voi olla.

Tässä elämäni vaiheessa minun täytyy hakeutua innoituksien lähteelle, jättää turmeltuneisuuteni ja ehkä rajoittaa mun ruokavaliotani vähän lisää. Mutta tämän pitäisi sujua kuin tanssi silloin kun tiedän keiden ja minkä luo minun tulee hakeutua, koska olen ADDIKTI kehitykseeni.

Ja jos olet jo jaksanut lukea tähän asti voin antaa yhden tunnustuksen, jonka olen tunnustanut tähän mennessä vain yhdelle ihmiselle ja sekin kyyneleet silmillä hämyssä hapokkaassa olotilassa vaikka selvinpäin olimmekin.

Koen olevani esijumala. En jumala isolla j:llä, en minään mitä tulisi palvoa ellei siihen ole aidosti syytä/halua. En minään, joka vaatii mitään erityiskohtelua tai omaa korkeaa jumalaista voimaa. Koen olevani sisäinen jumalani jonka uskon, että monet, ellei kaikki, voi tuoda itsekseeen itsestään. Tiedostettuani, että koin näin, aloin miettimään ja ymmärsin, että ihanneminäni on toinen jumala. Joskus näiden kahden jumalan raja on joskus häilyvä sillä jumaluus on kuitenkin hyvin abstraktia. Olen huomannut että osasia ihanneminästäni tulee joskus pintaan ja ottaa vallan. Ja silloin kaikki tekeminen ja puuhailu tuntuu siltä kuin se olisi sulavaa, luontevaa, soljuvaa tanssia. Se tulee itsestään, sen tekemistä ei mieti eikä suunnittele, mutta sitä fiilistelee. Toiminta on spontaania mutta se on kuin se olisi harkitun nerokasta ja vanhoja kaavoja rikkovaa. Silloin loistan hahmona ja muut näkevät sen.

Kaiken jälkeen kuitekin koen olevani vain ihminen. Joka on jumala.

Miksi ahdistun nyt kun mulla on 20v synttärit? En halua että mua onnitellaan. Musta se tuntuu tosi vaivaannuttavalta ja melko ahistavalta. Mulla ei ole hyvä olla. Piilotin ikäni täksi päiväksi galleriasta jopa.