IRC-Galleria

(KOMMENTOIKAA)

On vuoden ensimmäinen päivä vuotta xxxx [en muista nyt takkaa vuotta, mutta tarkistan ja korjaan tuleviin versioihin] Gïxössa, . Meekodh ja hänen veljensä kaksospojat Sha'sel ja Sas'am lähtevät kohti Ursunbleghiä, Khanin luoteiskärjessä sijaitsevan Filinmiloutin pääkaupunkia. Siellä asuu Sha'selin tuleva vaimo Ursulalia.

He ovat matkanneet kuukauden päivät ja taittaneet jalan satoja peninkulmia talvisessa Pohjois-Khanissa. On kolmas päivä vuoden xxxx toista kuukautta, joka on Filinmiloutin itsenäisyyden vuosipäivä (3.2.on myöskin Aireursutin itsenäisyyspäivä). He saapuvat Ursunyavin kylään auringonlaskun aikaan, jossa juhlat alkavat kaupungin torilla. He syövät perinteisesti karhunlihaa (karhun kaatamiseen liittyy monia perinteitä, joita metsästäjien tulee noudattaa, mutta ne on selitetty muualla), mutta ainoastaan paikalliset saavat osallistua juhlintaan.

Sha'sel sekä Sas'am laittavat leirin pystyyn kylän muurien ulkopuolelle ja Meekodh lähtee metsälle. Vaikka Meekodh onkin yli kaksisaataa vuotias (273 tarkkaanottaen), hänen metsästystaitojaan kadehtivat monet metsästyskiltalaiset hänen kotimaassaan. Nopeasti hän pääseekin karhun jäljille ja ja saavuttaa otusta nopeasti. Pimeän turvin hän iskee karhua nuijallaan surmaten tämän.

Liian myöhään Meekodh huomaa, että karhu olikin vasta poikanen. Tajuttuaan tekonsa Meekodh ajattelee, että kukaan ei huomannut häntä ja myös hänen ja veljien on syötävä. Hänen suolestaessaan karhunpoikaa, toinen karhu osuu paikalle ja ryntää suin päin Meekodhin kimppuun.

Seuraa suuri mittelö. Tanner tömisee ja iskuja vaihdetaan. Meekodhilla on toisessa kädessään suuri veitsi ja toisessa kullattu ja teräksellä vahvistettu nuija. Karhu huitoo suurilla tassuillaan Meekodhia ja osuu tuon tuosta kynsillään Meekohdiin.

Taistelu alkaa näyttää Meekodhin osalta hävityltä, hän vuotaa verta ja hänen voimansa ovat lopussa. Karhu saa lopulta otteen miehestä ja nappaa kuninkaan karhunsyleilyynsä. Meekodh iskee viimeisellä voimallaan veitsen karhun sydämeen ja he molemmat kaatuvat maahan. Meekodh jää karhun alle puristuksiin.

Heidän maatessaan maassa, karhu katsoo Meekodhia ja sanoo: "Sinä olet Kördhaun kunigas, Meekodh Arusin Khettirin pojan poika. Kauas on nimesi kaikunut näissä talven raiskaamissa metsissä. Vaan kuinka ei kuningas tunne Pohjoisten metsien lakeja? Kuka surmaa karhunpojan saa päälleen kirouksen." "Minuun ei kuolevan karhun kiro satu. Pois päältäni sinä julkea otus! Kuninkaaksi minua kutsut ja etikettiäni kyselet, vaan eikö metsän karhu tunne kuninkaan lakia? Kuningasta saa puhutella vain luvan varassa tai toinen ruhtinas! ja lupaa et pyytänyt etkä saanut. Takan eteen talvi-iltojen iloksii joutaa nahkasi ja pääsi kamarin sienää komistamaan!" Meekodh sanoi karhulle.

"Olen Aireursu, Brévlalian metsän ja Filinmiloun maan herra ja valtias." Ja tällöin Meekodh huomaa karhun olleen suuri mies, jolla on karhun talja selässään ja huppuna karhun pää. "Ja poikani sinä surmasit vähänmielisyyttäsi ja varjoista, aseettoman ja keskenkasvuisen." Ja Meekodh näki karhunpojan olevan ihmislapsi karhuntaljassa.

"Oi kohtaloa! Kauhea on se tapahtuma, joka päälleni lankesi. Vaan ruuan takia tapoin, en huvin tai urheilun vuoksi. Veljeni ja minä olemme tulleet kaukaa ja Ursunbleghiin olemme matkalla kosimaan kaunista Ursulaliaa Sha'selille veljelleni." "Vaan Ursunbleghiin ette ikuna pääse!" huutaa Aireursu. "Minun kostoni sinulle on ikielämä talven pakkasissa ja taivallus umpihangissa. Ja karhun asua kannat ja metsästäjiä pelkäät. Veljesi sinua kavahtavat, jos heitä tapaat ja ystäväsi sinusta takan eteen taljan tahtovat! Sinä olet karhu!" Ja niin Aireursu kuoli.

Meekodh jäi makaamaan lumeen. Hän oli pahoin runneltu ja häneen sattui. Hän yritti nousta, mutta jalat eivät kantaneet ja hän vaipui mustaan uneen.

Sillä aikaa leirissä Sha'sel sekä Sas'um odottivat nuotion ääressä veljeään palaavaksi. Tunteja kului ja aamu näytti jo sarastavan, kun tumma hahmo lähestyi leiriä. Nuotin piiriin astui vertavuotava ja raihnainen karhu, joka murisi kaksosille vihaisesti.

Sha'sel tarttui kirveeseensä ja Sas'um nappasi nuotiosta palavan oksan. He yrittivät häätää karhua liekillä ja huudoilla pois, mutta karhu nousi takajaloilleen ja ärisi hurjana (tai niin he luulivat). Sha'sel hyökkäsi kirves koholla karhua kohti. Kirveen isku osui lappeella ja karhu ryntäsi päistikkaa kohti Sha'selia. Kiivaan kamppailun jälkeen Sha'sel makasi kuolleena maassa ja karhun seisoi hänen vierellään. Sas'um juoksi karhua kohti ja iski palavan oksan tämän turkkiin. Liekit ympäröivät karhun ja pian karhu makasi liikkumatta massa.

Sas'um juoksi veljensä luo ja huomasi, että tämä oli kuollut saamiinsa vammoihin. "Voi kaunis Shas'el! Vaimosi maassa saat surmasi metsässä karhun kädestä (Ursulalia tarkoittaa "karhumetsää")! Voiko kohtalo olla julmempi?" Ja Sas'um huusi pimeyteen ja kirosi tuon maan. Sanotaan, että tuo metsä sai myöhemmin nimen Oiyén, se on Ikihuuto. Ja itkuisin silmin näki hän nuotion veressä toisen ruumiin. Ja hämmästyneenä hän huomasi tuon ruumiin olevan hänen vanhemman veljensä Meekodhin ruumis. Palanut, mutta tunnistettavissa.

"Minkä tein? Veljeni surmasin vihassani. Naamiossa tuli Meekodh luoksemme ja me emme omaa veljeämme tunteneet! Me likinäköiset ja vihassamme sokeat hölmöt. Kuninkaan kimppuun kävimme ja veljemme surmasimme."

Sas'um kokosi puista kokon ja laski molemmat veljensä sen laelle. Hän nousi itse huipulle myös kantaen soihtua. "Sinä Meekodh tullaan muistamaan nimellä Ûnimalle, Tuntematon, ja sinä Sha'sel jäät muistoihini nimellä Kodheuri, se on Lyhytnäköinen. Teidät saa nyt Grangofá ottaa huomaansa ja siellä saatte syntinne sopia. Vaan minä, veljeni murhaaja, en elämääni voi jatkaa. Tieto teostani kiirii edelläni ja kiroaa sukuni, jos ikinä palaan kotiini. Kuninkaan murhaaja ja veljensä pettäjä, Mifindokhid sekä Hýlinmürüd. Näillä nimillä tullaan minut muistamaan. Nyt! Ottakoot liekit minut ja viekööt minut Prizhikhin jalkojen juureen!" Ja Sas'um heitti soihdun nuotioon ja liekit pyyhkivät noiden kolmen maalliset jäännökset maan kamaralta.