Jep, sitä todellakin sataa, kun pyyhällän junalla halki tuntemattoman pohjoisen kyläsarjan. Toivon, ettei äsken näkemäni valkoinen kasa ollut lunta, vaan suolaa tai muuta veikeää maailmanmaustetta, jota muuan tuntemattomat ihmiset ovat sirottaneet estääkseen pölyä pääsemästä tuntemaan itseään vapaaksi.
Veden tipahtelu kyllä rauhoittaa, mutta pisaroiden valuminen lasia pitkin saa minut tuntemaan, kuin olisin hikoilevan junan sisällä. Ei tunnu kovinkaan turvalliselta, jos normivauhtia menevä juna hikoilee. Se on vähän niinkuin minä yrittäisin pysytellä normaalia tahtia kävelevän ihmisen perässä. Vaikka luulin olevani hyväkuntoinen, olinkin vain hyväuskoinen tai sitten virheellinen.
Mutta mikäpä tässä olisi ollessa, kun ryystän kolmen euron kahviani ja syön 5,60 euron kolmioleipää. Lisäksi nettitikku vittuilee kuin pankki ja samaa tekee läppärin sormikosketushipellyshiiri, joka jatkuvasti luulee että yritän tarkutuksenmukaisesti siirtää itseni johonkin randomiin kohtaan tätä päiväkirjamerkintää, kun vahingossa vähän sivautan. Noh, aika aikaansa kukkapistokas.
Ohitimme äskön hulvattoman kasan lehmänlantaa
Uusimmat blogimerkinnät
- uninen löytöretki 17.11.2010 17.11.
- [Ei aihetta] 16.07.
- Ajankohtaista hihiteltävää näin juhannuk... 26.06.
- Ehkä paras näkemäni tubevideo :D 02.06.
- Ja sitten vielä... 17.05.
- Ja tästähän koirat varmasti diggailevat 17.05.
- -.-' 04.05.
- [Ei aihetta] 03.05.
- Taas yksi uni 27.04.
- Palatkaa ihmiset luokseni 10.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (30)
-
▼
2009 (30)
- ▶ marraskuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (1)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ kesäkuu 2009 (5)
- ▶ toukokuu 2009 (6)
- ▶ huhtikuu 2009 (6)
- ▶ maaliskuu 2009 (3)
- ▶ helmikuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (6)
- ▶ 2008 (44)
- ▶ 2007 (9)
- ▶ 2006 (12)