IRC-Galleria

Kyljessä kilometrien haava
josta totuudet vuosivat ulos
aseen jälki vieläkin ohimolla
kaukaiset laukaukset korvissani

Synkän salaisuuden kantaja
joka säröttää luotien äänet
tärykalvoihini kantautumattomiksi
pieniksi kuolettaviksi pisaroiksi

Elämän aurinko polttaa taivaalta
kaatuneiden metsien palaessa pois
haluaisin palata takaisin sinne
missä kerran tunsin sinutkin

nyt synkkä sädekehä leikkii sateenkaarta
sen reunat venyttävät kilometrejä
musta todellisuuden halkaisija
kurkistaa pistoolin piipusta

Mustan ruudin kirvelevä katku
leijuu tässä hiljenneessä kaupungissa
kun rei'ittynyt ruumiini
käy kohti kaikkeuteni äärtä

kukaan ei koskaan viljellyt loppuun
näiden soiden jälkeensäjättämää maata
vain köyhtynyt nauha liehuu merkkinä
siinä mistä elämät lankuiksi vietiin

nyt poikkipuina kiskojen alla
tuette hyödyttömän kulkijan matkaa
eikä sananvaltaakaan tule kukaan
teidän kaarnamielistänne kysymään

Olen pahoillani jos joskus teistä
tulee pelkkää myrkkyjätettä
eläessäne keskellä metsää kun olitte
niin hyödyllisen oloisesti

Painan voimani mieleni sisälle
olen kuin energian täyttämä tölkki
jonka energia on halua näkyä
siispä hohdan, säteilen, hamuan
ja sinäkin saat syöpäsi!

Se olen vain minä.
kun kasvan sisällesi
todellakin tunnet
läsnäoloni

Käteni ja jalkani kuoliossa
mutta pääni on hyvinkin eliö
ja sydämeni, voi pojat...
se se vasta hiilenpala onkin

Mutta ainakin vesi sataa kivasti
voin katsella sinua kun olet noin
tumma, kurassa rypistyvä mytty
kiitos minun lapsellisen ystävyyteni :)

Tänään ulkona paistaa aurinko aika paljon. lunta tuli, mut se meni pois enkä haluaisi, että se tulisi kovin motnaa kertaa enää ikinä takaisin. patterin lämmitys ketuttaa, koska sitä ei kuuluisi tarvita minun maailmassani. tätä paikkaa kutsun maapalloksi. täällä pitäisi olla 25 astetta lämmintä päivisin ja öisin 20 astetta lämmintä. talvea ei olisi ikinä. minä tahdon lisäksi rakastua ja paljon ja sitten lämpimissä öissä voisin kävellä käsi kädessä rakkauden rinnalla. kuu paistelisi taivaalta ja taivaanranta häilyisi sinisenä. maan kosteus tuoksuisi ilmassa ja viileä tuuli sipaisisi hiukset syrjään poskelta. joskus kuuluisi kaunista musiikkia, joskus taas musiikki olisi korvien sointia ilman värähtelemättömyyden vuoksi. kaikki olisivat ystävällisiä ja kivoja. minä voisin olla täysin haluamani näköinen ja kaikki sanoisivat että se on ainakin okei. kaikki halaisivat, kukaan ei kättelisi. kuitenkin loppujen lopuksi täällä tullaan aina sotimaan, mutta jos joskus haluat tulla kahville, oveni on avoin, kunhan olen kotona.

Viime yö meni lätkiessä rottia/lepakoita viiloilla (kun otin ne, ne oli kyllä miekat!), joita yritin terottaa sahaan. Noh... onneksi löysin sitten vänkärin. :)

Näin viime yönä unta et mulla oli tytär. Maailma oli unessa tuhoutumassa ja mulla oli jostain syystä tärkeänä tehtävänä kiivetä jonkun pienen vuoren huipulle. Tytär tuli mukana, ja kun vuoren huipulle oli enää pieni matka, tytär ei saanut enää tulla mukana. Jäin lopulta kuitenki pitämään tytärtä sylissä sen sijaan, että olisin kiivennyt vuorenhuipulle.

ja se tuntui hyvältä

Ystäväni,
kaipuun määrä on suuri
kuin helvetillinen kasa
ikävää

on ikävää, etten ole päässyt
katselemaan sinun kasvojasi
saati niitä koskettamaan koskaan
koska se olisi koskettanut
minua liikaa

mutta täällä istun vieläkin
pehmeä tuolikin onneksi allani
hallaa ei ole enää ulkona
ihan hyvin voisin ikävöidä
auringossa

kun näemme niin halaamme
ja silloin tulet todella näkemään
että kaipuun määrä
onkin vain ripaus kaikkeudessa

Kuluta minutit ikuisuuteen
kun kaikesta voimme luopua
Eikä ole mitään ongelmaa
kun aurinko antaa meille kaikkeaan

Kuinka muutoinkaan nyt kun
tässä kohti kotia kaikki marssitaan
Enkä minä ihan heti ole aikeissa
lopettaan kaikkeuteni määrää

Oletko sinä ystäväni?
jos olet, haluaisin nyt kertoa
että minä rakastan
itseäni

ja tahdon rakastaa

sinua

Viime yönä vaari nukkui pois.

Korkeammalla jälleen
ylempänä muita
hän seisoo huomisissa

Käsi nyrkissä niin lujaa
ettei evoluutiokaan
enää sitä kestä
silmät ehjinä näkee
pienet ja typerät

jotka istuvat sääntökalterien takana

Kun poltat tupakanmitan upean ystävän kanssa
ja käyt äärimmäisen kaaoksen keskellä läpi sen
kuinka upeaa tämä kaikki on
ja kuinka monta kukintoa on vielä puhkeamatta

en ymmärrä täysin, mitä onnellisuus on

sen vain tuntee...