IRC-Galleria

Kyljessä kilometrien haava
josta totuudet vuosivat ulos
aseen jälki vieläkin ohimolla
kaukaiset laukaukset korvissani

Synkän salaisuuden kantaja
joka säröttää luotien äänet
tärykalvoihini kantautumattomiksi
pieniksi kuolettaviksi pisaroiksi

Elämän aurinko polttaa taivaalta
kaatuneiden metsien palaessa pois
haluaisin palata takaisin sinne
missä kerran tunsin sinutkin

nyt synkkä sädekehä leikkii sateenkaarta
sen reunat venyttävät kilometrejä
musta todellisuuden halkaisija
kurkistaa pistoolin piipusta

Mustan ruudin kirvelevä katku
leijuu tässä hiljenneessä kaupungissa
kun rei'ittynyt ruumiini
käy kohti kaikkeuteni äärtä

kukaan ei koskaan viljellyt loppuun
näiden soiden jälkeensäjättämää maata
vain köyhtynyt nauha liehuu merkkinä
siinä mistä elämät lankuiksi vietiin

nyt poikkipuina kiskojen alla
tuette hyödyttömän kulkijan matkaa
eikä sananvaltaakaan tule kukaan
teidän kaarnamielistänne kysymään

Olen pahoillani jos joskus teistä
tulee pelkkää myrkkyjätettä
eläessäne keskellä metsää kun olitte
niin hyödyllisen oloisesti