IRC-Galleria

Olen istunut tässä ihan liian kauan ja koettanut erottaa Senaatin Yliopistosta ja Yliopiston Ritarihuoneesta, mutta ei tässä hitto vieköön ole enää mitään järkeä. Väsyttää. Kyllästyttää. Kun muistan olevani olemassa ja olevani ajassa, alan panikoida. En jaksaisi panikoida. En jaksaisi kuolla aina uudestaan, uudella tavalla. Vaikka nukahtaa, se olisi ihanaa. Olen aina antanut tajuntani mielihyvin pois.

Tylsää. Olen tylsistynyt ja vähän masentunut siitä, että monet ihmiset ovat niin kummallisen yksiulotteisia ja yksioikoisia. Kun sellaisten ihmisten kanssa on tekemisissä, alkaa itsekin helposti kuvitella, että pitäisi käyttäytyä hyvin. Olla kunnolla.