IRC-Galleria

Mutta ei se mitään: annan heille anteeksi sen, että he eivät osaa kommunikoida ymmärrettävästi.

-N.

Om.

Asioita, vaan en rahaa, sillä viimeiset rahat menivät siihen muovilaatikkoon. Tai ei vaiten: viimeiset rahat menivät hedelmänektariin. Mutta menivät siis kuitenkin. Ehkä huomenna tulee lisää? No, Tapani ainakin tulee kotiin. Hyvänä vaimona lupasin kokata.

-N.

Se menee hyvin.

-N.

...kuva Tapanista baarijonossa ja minun "aneeminen, keuhkotautinen taiteilijatar" -poseeraukseni. Vaikka ei mulla kyllä ole oikeastaan edes anemiaa (verikokeiden tulokset tulivat tiistaina: kaikki kunnossa), keuhkotaudista puhumattakaan, mikä saattaa kyllä olla ihan hyvä asia luovan toiminnan jatkumisen kannalta ajatellen.

Joskus vähemmän on enemmän.

-N.

Mihinkäs sitä ei kunnon piristyminen auttaisi. Ja nukkuminen.

-N.

Hahhah.

Hah.

Tai ainakin tulevaisuutta sellaisena, miksi se näyttää joskus muodostuvan: helvetin kapea-alaisena. Aargh. Ensin olen räjähtää kaiken tämän ihon alta esiin tunkevan aggression alla (käsikranaatti) ja sitten. Helvetin ylitunteelliset kohtaukset. Helvetin melankolia. Helvetin nostalgia, helvetin muutokset, helvetin unet. Pysykää poissä minun päästäni, sillä minä en jaksa teitä!

Kun asioista puhuu liikaa, ne alkavat ahdistaa. Niiden muoto katoaa ja niistä tulee mielenkiinnotonta loskaa, joka valuu pitkin suupieliä ja sotkee pöydät ja polvet ja kengät ja jättää sukkiin tahroja. Minä en tiedä mistä pitäisin kiinni. Minulla ei ole mitään suuntaa, joten oikeastaan haluaisin ajatella, ettei sillä ole lainkaan väliä. Ja ehkei sillä olekaan. Oikeastaan ei ole huomista, joten miksi kerta kaikkiaan ajatella sitä.

Ja tänään, tänään oli hyvä päivä.

Niin. Vittu.

-N.

-N.

Mitä, tänäänhän oli hyvä päivä?!

Ja sitten taas ei ole.

-N.