IRC-Galleria

Olit aina niin
suloinen ja kidutettu.

Kuinka kaipaankaan sinua nyt
kun yötä riittää ja viiniä
on liikaa.

Olen Julia
iältäni kahdenkymmenenkolmen
kosketin joskus rakkautta
se maistui kitkerältä
kuin kupillinen mustaa kahvia
kiihdytti sydämen sykettä
ärsytti elimistöäni
kieputti aisteja

lähti pois

Olen Julia korkealla parvekkeella
se riippuu
kiljaisen: palaa
huudan: palaa
värjään purrut huulet
verellä

se ei palaa

Olen Julia
iältäni tuhatvuotias
elän -


(Halina Poswiatowska
suom. K. Siraste)

Antakaa rahaa tai soitan iltapäivälehdille.

Om.

Om.

Aion tapella asiasta kauemmin kuin uskottekaan.

Vetäydyn, jos partnerini ei osaa askeliaan.

"On parempi olla väärinymmärretty kuin täysin ymmärretty.
Taiteilijan paikka, taiteilija elää liminaalisessa tilassa, kahden maailman, jumalien ja ihmisten, elävien ja kuolleiden maailman välissä ja välittää viestejä. Hän ei kykene valitsemaan puolta tai olemaan kohtelias kummallekin, sillä hänellä ei ole kantaa tai jos on, hän muuttaa mieltään aina kun se vain on mahdollista. Koska niin on. Koska niin täytyy olla.

Suosiota tuskin kannattaa tavoitella, jos oletetaan, että kaikki valta on idiooteilla (niin kuin se on). Et tahdo sylikoiraksi. En tahdo koiraksi. Taiteilijan on oltava yhteiskunnan ulkopuolella, jotta missään, mitä hän tekee olisi mitään mieltä. Ja ehkei missään todella ole mitään mieltä. Ehkä hän kieltää itsensäkin.

Ei hyväksytty, vaan päälle syljetty."

Sateessa on jo yksinäänkin syytä tarpeeksi.

Yö on valkea kuulas
omenat tuikkivat taivaalla
Strobovalot, kengissä sulaa katinkultaa,
joka silmissä
välkkää ja kalkkaa,
kun käymme tanssiin näin
kas näin

Soma sukkainen sääri ja punasuu,
veritahra yötä läikittää
Olen kaunis ja harhainen,
sulla viiksissä omenatomua

Mikä yö
missä huomen
Kuka muistaa tai välittää kun vielä
hetken
tanssaamme näin,
kas näin

Aamulla sitten oksennamme
kuin nenästä virtaisi
puroina hunajaa