IRC-Galleria

VanityFair

VanityFair

Decadent Rose
Pieniä maljakoita myös ja uutena vuotena kaljatuoppeja. Näytänkö minä siltä, että minua kiinnostaa? Kräsh. Tämän olette ansainneet.

Ehkä tämä oli sitä söpöä. Rakastan paria ihmistä. Saatat olla yksi niistä. Saatat myös ansaita tuopin naamaasi, ne kun eivät sulje lainkaan toisiaan pois.


"Why to cut yourself, when you can be in love?"

Ja ei, ei ongelmia parisuhteessa, iloitsitte liian aikaisin. Olen vain vinkeällä tuulella ja minulla on nopsat sormet (ja pitkät kynnet, tänään raaputin jo sunkiin ihoas, petit).

Koska pystyy, koska voi. Minussa ei ole sääliä, ei aina. Joskus taas kaikki on kuin vaaleanpunertavassa eetterissä ja tunnen myötätuntoa pahintakin suunpieksäjää kohtaan. Joskus haluaisin vain tukkia niiden suut mitä kuvottavimmilla tavoilla. Koska pystyn, koska voin. Mutta minä olen viilannut liipaisimeni alireagoivaksi, minä osaan olla hiljaa, vaikka ymmärrät varmasti, etten tänäänkään jaksaisi kuunnella. Tämä inhottava piirteeni, kaiken observointi, jaottelu tutkittaviksi osiksi, tekee ihmissuhteet hankaliksi. Eikä kai pitäisi puhua näin suoraan, mutta minä puhun, koska muutoinhan aina vaikenen ja jos ei voi olla valehtelematta edes päiväkirjalleen, on todennäköisesti pahasti kusessa. Ja minähän olen.

Sanon uskovani tunteeseen, mutta nojaan järkeeni ja kun seinälle heitetty kuva täytetystä tiikeristä aiheuttaa euforian ja raitoja turkkiin, olen kauhuissani, suljen sen pois, sillä tunne - tunteminen on kamalaa, hirvittävää, pelottavaa, kammottavaa. Järkeä älä pelkää, vaan tunnetta. Tunne ottaa valtaan ja heittää pedoille, tunne nostattaa raivoisan jumalattaren ja puristaa silmäteristä viirut.

Joskus minä haluan helliä sinua kämmenissäni, pieni lintu. Joskus lyön käteni yhteen ja lopetan sen kaiken. Elämäni. Rakkaani. Jumalani. Ystäväni.

[Ei aihetta]Perjantai 03.10.2008 03:28

Välillä kuvittelen olevani ihan kiva ihminen, mutta oikeasti taidan olla ihan kammottava kusipää. Enimmäkseen siksi, että olen pitkästynyt ja silloin on mukava kaivautua toisten verinahkaan, liikutella kynsiään.

Epämiellyttävä piirre ja tapa, josta voisi vaikka hankkiutua eroon.

Väliaikainen väsymyskohtaus iski.Lauantai 27.09.2008 20:09

[Ei aihetta]Lauantai 27.09.2008 20:04

Neitsyt Maria kirjoitti muistilistaa:
älä makaa runoilijoiden kanssa.
Sen sijaan ota vaikka muurari, puuseppä tai joku muu ammattikoulunsa käynyt,
mutta älä! älä enää ikinä sekoa riiminrustaajiin:
niistä kun ei koskaan tiedä mihin satuunsa sut seuraavaksi sekoittavat.


Huokaus ja syvä sellainen.

Opin tänään muuten uuden termin.Perjantai 26.09.2008 02:01

"Normaali välinpitämättömyys"

"Oi, mutta oletko sinäkin normaalin välinpitämätön asioihin ympärilläsi, kultaseni? Sepä tervettä ja kehittävää, nyt voimmekin hyvillä mielin katsella yhdessä Big Brotheria laajakuvatelevisiostamme ja juoda Coca Colaa McDonaldsin mainoslaseista ja suunnitella sen jälkeen kevytsiiderin ääressä naapurin lasten myrkyttämistä - nehän kun häiritsevät pikku paratiisiamme metelöimällä niin kovin kiusallisesti."


Normaali välinpitämättömyys, Uuden ajan sanakirja: On normaalia, että ihminen on suhtautuu välinpitämätömästi kaikkeen, mikä ei suoraan kosketa hänen senhetkistä elämäänsä. On myös enemmän kuin normaalia, ettei normaalin välinpitämätön ihminen kykene asettumaan toisen osaan tai katsomaan tapahtumia ja asioiden yleistä kehityssuuntaa laajemmasta näkökulmasta.


Bullshit.
Bullshit.
Bullshit.

Sinä voit olla vain kimpale lihaa, mutta mun lihassa kytee kipinä, beibe. Se iskee sut sokeeks.




On käsittämätöntä,Perjantai 26.09.2008 01:31

että ihmisille ei anneta oikeutta omiin tunteisiinsa. Ilmeisesti tämän ajan ihanneyksilö on empatiakyvytön omaa etuaan tavoitteleva tärkeilijä, jolle eläminen ei ole mitään muuta kuin sitä, että sydän lyö ja suu käy.

Yhtä hyvin sitä voisi vain heittäytyä maahan ja jäädä odottamaan kuolemaa.

Minä tunnen kipua ja surua ja se on minun kipuani ja suruani, vaikka se teitä loukkaakin, oi arvon puritanistit.

Rakastaa, elää ja säkenöidä. Oi elämä, kauneutesi tuomitsevat vain ne, jotka kyllä halusivat langeta, mutta eivät itse siihen koskaan kyenneet.

Kalvaina ja vieraantuneina omista tunteistaan, häpesivät seisoa ilman rihmankiertämää, eivät sittenkään uskaltaneet aaltoihin, syvyyksiin. Hukkuivat, kun eivät osanneet astua veteen.

...

Lällällää."

lällätti Missy Slade omassa persoonassaan.