IRC-Galleria

Angiina. Hain aamulla penisiliinikuurin.

-N.

Kuumetta. 39 astetta

_n.

Kerrankin jäi baariin lähtö väliin ja vietettiin ilta ihan vain kahdestaan kotona. Katsottiin sarjamurhaaja -dokumentteja (Gacy, Ramirez, Lucas, Dahmer, Gein, Ridgway) ja syötiin mascarpone -jäätelöä.

-N.

Mä vähän inhoan rikkaita kakaroita.

N: Mulla on kauhee läheisyyden tarve.
T: No, syö jotain.

Näin kaupassa täydelliset housut ja täydellisen takin. Ne sanoivat: "Hei, käytän huumeita, olen neurootikko, en kestä auringonvaloa, enkä ihmisiä. Kuvittelen olevani taiteilija, koska käytän näitä vaatteita, ja koska kuvittelen, olen."

En silti ostanut niitä, koska ne maksoivat liikaa ja joka tapauksessa ne olisivat minun päälläni sanoneet: "Voi Luoja, miten vihaan käyttää housuja!" Se takki olisi kyllä sopinut, mutta minullahan on jo takki ja vaikka oma takkini ei sanokaan yhtä paljon kuin se kaupan takki, sanoo se kuitenkin: "Hei katsokaa, minulla on tissit!" tai jotain muuta yhtä virkistävää.

Vihaan ihmisiä kaiken aikaa. Takkini ei vain kerro siitä mitään.

-Neiti Nurjamieli

Olen huomannut, että kappaleet joista jonain tiettynä hetkenä pidän, ovat toisinaan enteellisiä. Ennustan omaa tulevaisuuttani. Tai ehkä luon sitä. Ehkä etsiydyn tilanteisiin. Ehkä. Ehkä. Tai sitten jotain vain täytyy tapahtua (kuten minun täytyy, täytyy suudella sinua) ja sitten, vääjäämättä, se myös tapahtuu. Koska niin sen täytyy olla. Sinä etsit minut tai minä sinut, tai jos me kumpikin olemme tarpeeksi pölkkypäisiä ollaksemme tekemättä mitään, homma hoituu jotain muuta kautta. Sattumalta. Ennenpitkää. Väkisin. Vääjäämättä. "And I said darling, tell me your name, she told me her name. She whispered to me, she told me her name." Ja sitten, kun olemme jo unohtaneet ja jonain selkeänä hetkenä vuosien päästä näemme toisemme väkijoukossa, ei voisi, eihän, ei kai vain voisi piiloutua tai paeta tai kävellä kotiin laittamaan lapsille ruokaa. Tai kun katsoo silmiin (magneetti), tai kun katsotaan silmiin, on mahdotonta, ehdottoman mahdotonta, kääntää enää koskaan katsettaan pois. Voi sulkea silmänsä, mutta sitä yhteyttä, tätä yhteyttä ei voi enää sulkea. Et voi, ei voi, en voi mitään sille, että

minun on ennen pitkää suudeltava sinua.

_n.

Joskus, eikä vain joskus, tekisi mieli lyödä lähes jokaista vastaantulijaa nenään.