IRC-Galleria

Tai ainakin tulevaisuutta sellaisena, miksi se näyttää joskus muodostuvan: helvetin kapea-alaisena. Aargh. Ensin olen räjähtää kaiken tämän ihon alta esiin tunkevan aggression alla (käsikranaatti) ja sitten. Helvetin ylitunteelliset kohtaukset. Helvetin melankolia. Helvetin nostalgia, helvetin muutokset, helvetin unet. Pysykää poissä minun päästäni, sillä minä en jaksa teitä!

Kun asioista puhuu liikaa, ne alkavat ahdistaa. Niiden muoto katoaa ja niistä tulee mielenkiinnotonta loskaa, joka valuu pitkin suupieliä ja sotkee pöydät ja polvet ja kengät ja jättää sukkiin tahroja. Minä en tiedä mistä pitäisin kiinni. Minulla ei ole mitään suuntaa, joten oikeastaan haluaisin ajatella, ettei sillä ole lainkaan väliä. Ja ehkei sillä olekaan. Oikeastaan ei ole huomista, joten miksi kerta kaikkiaan ajatella sitä.

Ja tänään, tänään oli hyvä päivä.

Niin. Vittu.

-N.

-N.

Mitä, tänäänhän oli hyvä päivä?!

Ja sitten taas ei ole.

-N.

Marika tulee huomenna kylään, joten leivoin mustaherukkapiirakan. Se on vielä uunissa, joten en tiedä millainen katastrofi siitä tulee. Ehkä sen voi jopa syödä.

Onkohan mulla hormonitoiminta jotenkin sekaisin vai aiheuttaako tämä ylenmääräinen, autottomuudesta johtuva liikunta jotain persoonallisuuden muutoksia? En siis oikeasti osaa leipoa. En tiedä miksi nyt kuvittelen osaavani.

-N.

Raportoin asiasta myöhemmin lisää.

Minulla oli siamilainen kaksonen. Ja kuuluin johonkin uskonlahkoon. Näyttivät vähän amisheilta.

-N.