IRC-Galleria

Tultiin T:n kanssa samalla junalla, mutta T. jäi pois jo Keuruulla. Matkalla luin Arto Salmisen "Varaston" ja aloitin Timo K. Mukan elämäkertaa, kun T. oli sen jostain lainannut (ja jo lukenutkin ennen mua). Kirjan välistä löytyi lehtileikkeitä 70-luvulta, joissa käsiteltiin Mukan kuoleman jälkeistä oikeudenkäyntiä, jossa Tuula Mukka syytti Hymy-lehteä kuolemantuttamuksesta. Siitä ei sentään tullut tuomiota, mutta ilmeisesti kansainvälisestikin melkoisen isoja sakkoja kuitenkin. Tekisi mieli lukea se Hymyn juttu. Kaipa se löytyy netistä tai jostain. Noista lehtileikkeistäkin ajattelin ottaa kopiot. En tiedä miksi. Ehkä niitä voi tarvita vielä joskus.

Luin sen Mukan tuohon juttuun liittyvän kirjan ihan hiljan (siis "Maa on syntinen laulu" - en nyt vain osannut taivuttaa sitä oikein), mutta jostain syystä en oikein muista mitä siinä tapahtui tai mistä siinä puhuttiin (no noin suurin piirtein tietysti muistan, mutta yksityiskohdiltaan se on vähän hämärän peitossa). Pitää kait selailla sekin uudestaan. Ja syytä onkin, kun ajattelin siirtyä yleisestä kirjallisuudesta kotimaisen kirjallisuuden puolelle. Niin. Niin aion.

Viikonloppu meni sangen hyvin. Saatiin autokin aika lailla ongelmitta perille. T:n kanssa oli parasta. Eilen illalla istuttiin kylvyssä ja juotiin rommia.

Nyt pitäisi kauppaan ostamaan jotain syötävää - täällä kun ei ole oikein mitään. Niin, ja luentopaperia. Huomenna on syksyn ensimmäinen luento, "Paha eurooppalaisessa kirjallisuudessa".

Varpaita särkee, kun on uudet kengät.

-N.

Tapaus Mukka vaivaa tänään kovasti päätäni, vaikkei kyseinen herra ole lähestulkoonkaan lempikirjailijoitani. Jostain syystä nyt vain kiinnostaa tämä juttu. Ajattelin jatkaa kaupassa käynnin jälkeen tuon kirjan lukemista.

Mutta ei se mitään: annan heille anteeksi sen, että he eivät osaa kommunikoida ymmärrettävästi.

-N.

Om.

Asioita, vaan en rahaa, sillä viimeiset rahat menivät siihen muovilaatikkoon. Tai ei vaiten: viimeiset rahat menivät hedelmänektariin. Mutta menivät siis kuitenkin. Ehkä huomenna tulee lisää? No, Tapani ainakin tulee kotiin. Hyvänä vaimona lupasin kokata.

-N.

Se menee hyvin.

-N.

...kuva Tapanista baarijonossa ja minun "aneeminen, keuhkotautinen taiteilijatar" -poseeraukseni. Vaikka ei mulla kyllä ole oikeastaan edes anemiaa (verikokeiden tulokset tulivat tiistaina: kaikki kunnossa), keuhkotaudista puhumattakaan, mikä saattaa kyllä olla ihan hyvä asia luovan toiminnan jatkumisen kannalta ajatellen.

Joskus vähemmän on enemmän.

-N.

Mihinkäs sitä ei kunnon piristyminen auttaisi. Ja nukkuminen.

-N.

Hahhah.

Hah.

Tai ainakin tulevaisuutta sellaisena, miksi se näyttää joskus muodostuvan: helvetin kapea-alaisena. Aargh. Ensin olen räjähtää kaiken tämän ihon alta esiin tunkevan aggression alla (käsikranaatti) ja sitten. Helvetin ylitunteelliset kohtaukset. Helvetin melankolia. Helvetin nostalgia, helvetin muutokset, helvetin unet. Pysykää poissä minun päästäni, sillä minä en jaksa teitä!

Kun asioista puhuu liikaa, ne alkavat ahdistaa. Niiden muoto katoaa ja niistä tulee mielenkiinnotonta loskaa, joka valuu pitkin suupieliä ja sotkee pöydät ja polvet ja kengät ja jättää sukkiin tahroja. Minä en tiedä mistä pitäisin kiinni. Minulla ei ole mitään suuntaa, joten oikeastaan haluaisin ajatella, ettei sillä ole lainkaan väliä. Ja ehkei sillä olekaan. Oikeastaan ei ole huomista, joten miksi kerta kaikkiaan ajatella sitä.

Ja tänään, tänään oli hyvä päivä.

Niin. Vittu.

-N.

-N.

Mitä, tänäänhän oli hyvä päivä?!