IRC-Galleria

Kun sen tapaa ensimmäistä kertaa kaikki on jotenkin petollisesti jo petailtu kohdilleen: on hyvä ilma, aurinko hymyilee valloittavasti ja sokaisee näkemästä pintavirheitä ja pakkelinpaikkoja. Sitä vain hymyilee ja huomaa nyökyttelevänsä kuin mikäkin idiootti. Tämähän se on, selvästi. Ei niitä muita kannata edes katsoa. Ja niin tilava ja valoisa!
Vasta kun avaimet ovat kourassa sen tajuaa. Seitsemänkymmentäseitsemän nelötä on paljon elintilaa, ihanaisen paljon. Ja kamalaisen paljon lääniä siivota. Jos on laiska paska. Ja niinhän sitä juuri sopivasti sattuu olemaan. Voi helvetti.
Aluksi tehdään niitä isoja lupauksia. "Joo, ja joka viikko siivotaan, sovitaan yksi ja joustamaton siivouspäivä niin se tulee aina hoidettua." Niin no, sitten saattaa vähän joskus lipsahtaa, ehkä enemmänkin. Kaksi viikkoa siivoamatta, eihän se vielä ole kovin paljon, musta kissakin on vasta lievästi harmaa tullessaan sängyn alta. Ei mitään paniikkia.
Joku päivä sitten huomaa että ei enää edes muista milloin on viimeksi siivonnut. Hätätilanteessa mieli alkaa kehitellä omaa tähtiensota -ohjelmaa, itsesyytökset ammutaan yksitellen alas: kyllähän sen voi varmaan laskea kun pinosin lautaset? Ja lasketaanko tyhjien mehupurkkien vieminen kierrätykseen? Vielä menee viikko tai pari kieriskellessä tyhjien muovipakkausten ja tekosyiden sotkussa.
Siivous on matka, ei suoritus. Suuri hetki vaatii aikaa kypsyäkseen. Ei sovi rynnätä toteuttamaan sitä suoralta kädeltä. Pitää suunnitella. Rakennella.
Ensin tulee preludi. Aloitellaan kevyesti, esitellään teema, moppi, imuri. Aloitetaan kokonaisuuden työstäminen hellästi palapalalta. Vanhat rakennelmat ja ennakkoluulot revitään alas, rakennetaan uudenlainen elämys. Projekti aloitetaan ehkä vessalla.
Varsinainen tapahtuma on pitkällinen, jatkuvaa kertausta ja teeman kehittelyä. Nosto hyllyyn, pyyhkäisy, värien mukaan järjestys. Missä oli jatkojohdot? Siirrytään lusikoiden tiskaamisesta laseihin, lautasiin. Hellästi ja varmoin käsin.
Sitten viimeinen fanfaari, matot lattialle. Päässä viuhuu villi oratorio, enkelkuoro laulaa hallelujaa. Hetki pöllämystynyttä oma työn ihailua ja epäilystä siitä onko tämä nyt varmasti se sama huusholli, jossa on tottunut asumaan. Tajunnan hetki, helpotus. Teekupponen varovaisesti kädessä istumaan sohvanreunalle.

Ja ensi viikolla sama uudestaan!