IRC-Galleria

koska olen känishä, en aio käyttää isoja kirjaimia. jo pelkkä välimerkkien käyttö vie kaikki voimat. noin. .. ... huhhuijaa.
opinnot ovat siis alkaneet. ja ihan kaksin verroin, kaksin kerroin. monellakin tapaa. amkin opinnot jatkuvat ja ylppärin opinnot alkavat (ja minähän puhun koulusta. antaa rajaton opinto-oikeus niin alan puhua tiedeyhteisöstä..) ja myös muut velvoitteet opintojen ohessa.
viimevuoden pistesaalis jäi säälittäväksi, samoin sitä edellinen. en osaa selittää asiaa muulla kuin alun söhellyksellä ja minulle täysin sopimattomilla aikatauluilla.
tänävuonna päätin sitten että repäisen: käyn kahta koulua ja mahdan mysö lähteä vaihtoon. kunnianhimioseksi tavoitteekseni asetin 200 opintopistettä. kun kerran 50 opintoviikkoa on melkein onnistunut, luulisi että tällainen sopivan epärealistine tavoite olisi kohdillaan.
että ei muuta kuin rästikursseja suoittamaan ja tutkielmia väsäämään. tenttejäkin olisi. niitä siis, siellä aita on matalin.

eli eespäin, eespäin tiellä taistojen!

Kun sen tapaa ensimmäistä kertaa kaikki on jotenkin petollisesti jo petailtu kohdilleen: on hyvä ilma, aurinko hymyilee valloittavasti ja sokaisee näkemästä pintavirheitä ja pakkelinpaikkoja. Sitä vain hymyilee ja huomaa nyökyttelevänsä kuin mikäkin idiootti. Tämähän se on, selvästi. Ei niitä muita kannata edes katsoa. Ja niin tilava ja valoisa!
Vasta kun avaimet ovat kourassa sen tajuaa. Seitsemänkymmentäseitsemän nelötä on paljon elintilaa, ihanaisen paljon. Ja kamalaisen paljon lääniä siivota. Jos on laiska paska. Ja niinhän sitä juuri sopivasti sattuu olemaan. Voi helvetti.
Aluksi tehdään niitä isoja lupauksia. "Joo, ja joka viikko siivotaan, sovitaan yksi ja joustamaton siivouspäivä niin se tulee aina hoidettua." Niin no, sitten saattaa vähän joskus lipsahtaa, ehkä enemmänkin. Kaksi viikkoa siivoamatta, eihän se vielä ole kovin paljon, musta kissakin on vasta lievästi harmaa tullessaan sängyn alta. Ei mitään paniikkia.
Joku päivä sitten huomaa että ei enää edes muista milloin on viimeksi siivonnut. Hätätilanteessa mieli alkaa kehitellä omaa tähtiensota -ohjelmaa, itsesyytökset ammutaan yksitellen alas: kyllähän sen voi varmaan laskea kun pinosin lautaset? Ja lasketaanko tyhjien mehupurkkien vieminen kierrätykseen? Vielä menee viikko tai pari kieriskellessä tyhjien muovipakkausten ja tekosyiden sotkussa.
Siivous on matka, ei suoritus. Suuri hetki vaatii aikaa kypsyäkseen. Ei sovi rynnätä toteuttamaan sitä suoralta kädeltä. Pitää suunnitella. Rakennella.
Ensin tulee preludi. Aloitellaan kevyesti, esitellään teema, moppi, imuri. Aloitetaan kokonaisuuden työstäminen hellästi palapalalta. Vanhat rakennelmat ja ennakkoluulot revitään alas, rakennetaan uudenlainen elämys. Projekti aloitetaan ehkä vessalla.
Varsinainen tapahtuma on pitkällinen, jatkuvaa kertausta ja teeman kehittelyä. Nosto hyllyyn, pyyhkäisy, värien mukaan järjestys. Missä oli jatkojohdot? Siirrytään lusikoiden tiskaamisesta laseihin, lautasiin. Hellästi ja varmoin käsin.
Sitten viimeinen fanfaari, matot lattialle. Päässä viuhuu villi oratorio, enkelkuoro laulaa hallelujaa. Hetki pöllämystynyttä oma työn ihailua ja epäilystä siitä onko tämä nyt varmasti se sama huusholli, jossa on tottunut asumaan. Tajunnan hetki, helpotus. Teekupponen varovaisesti kädessä istumaan sohvanreunalle.

Ja ensi viikolla sama uudestaan!

Tässä tulee vastaus Gzengin haasteeseen.
Elämäni soundtrack kuulostaisi tältä ;D

Alkumusiikki:
YUP -Eurooppa

Herääminen:
Foo Fighters –February Stars

Rakastuminen:
Oasis –Hey Now

Taistelu:
Värttinä -Tumma

Riitaantuminen:
J. Karjalainen -Mading

Sovinto:
Rammstein -Spiel Mit Mir

Salainen rakkaus:
Rajaton –Ja neitsyt pikku poijuttansa

Elämä on okei:
Oasis – Hung In A Bad Place

Pettymys:
Prodigy -Phoenix

Ajaminen:
Prodigy - Intro

Muistot:
CMX –Minne paha haudattiin

Iloinen tanssi:
CMX –Tähteinvälinen ’97

Unohtaminen:
CMX –Myrskyn ratsut

Pitkä yö yksin:
Placebo –Slacker Bitch (live)

Viimeinen taistelu:
Bomfunk Mc’s –Super Electric

Kuolemakohtaus:
DDT –Mjortbij gorod. Roshdjestvo

Lopputekstit:
Maija Vilkkumaa –joku piisi O__o

Oulu, päivä ennen lähtöä:

Herätys matkapäivänä Oulussa klo 3.30. Suunnitelmissa on herätä hyvissä ajoin että ehtii mukavasti pakkaamaan. Vielä muutama juttu laitettavana, mutta nopsaahan ne hoitaa. Tunnelma synkkenee kun Terolle soitetaan. Otsasuoni pullistelee kun selviää että luvassa on kolme tuntia unta ja anoppi kavereineen kutsumattomana kylään. Ihanaa. Kyllä taas pikkuvittuillen makoillaan sängyllä kullan kanssa ja keräillään voimia. Kyllä se siitä sitten. Huomenna hyvänä päivänä.

Oulu/Lontoo, 1. päivä.

Helvetti. Pelailen kuvitteellista peliä kännykällä ja nukuksissani laitan torkkua torkun perään niin että havahdun kellon ollessa 4.00. Kauhealla kiireellä ylös, pakkaamaan, kiroamaan ja etsimään puuttuvia tavaroita.
Mp3 %u2013soitin ei löydy. Matka on siis musiikiton. Ei voi mitään. Kerään puuttuvat kamani ja kiroile mojovasti. Aivan sama, anoppia tai ei. Viimein saan kaiken kasaan, mukaan lukien itseni. Pyörähdän ovesta ulos ja vanhempieni autoon.

Ensimmäinen lento sujuu kireissä merkeissä. Jännittää aivan tajuttomasti. Saan istua yksin ja ensimmäiseksi läppään ikkunaluukun kiinni. Kämmenet hikoaa. Koitan positiivista itsesuggestiota ja nipistä kättäni aina kun ajattelen jotakin negatiivista lentämisestä. Tunnin päästä laskeudumme Helsinki-Vantaalle ja käteni on punaisten puolikuujälkien peitossa.
Seuraava lento sujuu rattoisammin. Selitän pikkusiskolle miksi kone kallistelee ja ääntelee, ja uskon samalla kuin huomaamattani myös itse omat selitykseni. Laskeudumme Heathrowlle varsin mallikkaasti.

Ajamme taksilla Lontoo läpi vesisateessa (kuinkas muutenkaan) ja ihailemme nähtävyyksiä. yli 70 punnan matkan jälkeen saavumme asunnolle, jossa meidän on määrä majoittua. Kaksio vaikuttaa varsin mukavalta, mutta avainten kanssa on vähän häikkää.
Ensin lähdemme täydentämään ruokavaroja, eli suuntaamme lähimarkettiin. Nälkäisinä. Mukaan tarttuu 2 pakettia pekonia, munia, juustoa, vaaleaa leipää, sieniä, makkaroita ja a-alkuisia juomia jos jonkinlaista. Näin se reissu pitää aloittaa!

Nyt ruokalevolla, josko sitä joskus cityyn raahustaisi.

Eka työviikko takana. ja edelleen työpaikka. Sinällään jo saavutus tulosvastuullisessa työssä. Se on kumma miten ihminen oppii olemaan häpeilemättä ja nolostelematta kun on pakko.
Eli älä hermostu jos tuun kysymään että onko hetki aikaa. Se on vain mun työtä.
Jepjep.

21.05.2007 22:53,

Viikka viluinen: harhaisella olusella

ihan äsken
katselin sen synteettisen korkean puun alla
luen hitaasti, kuin merrassa
kun enkelit matelevat loivasti
sängyn alla vasemmalle
etsitkö suunnan,
lainaanko sanaani...

pysähdys
torkkuu, nokkii, repii, raapii
kiellän vaipuvan syksyn
- viina on utuinen, eteerinen.

(kokeellista konerunoutta)

Uusi kotini on kaupungin katolla,
ilman ja veden risteymässä.
Rakas jokeni kohtaa meren,
törmäilee kivisiin saarin.
Heijastaa epätäydellisen palan taivasta selästään.

Rakennan kotiani Ihmisten risteyksessä.
Siellä missä rikkaat asuvat torneissaan
ja köyhät juovat halvan humalan,
kiroavat maan pakko-ottoa ja aitausta.
Katson ylitse omistuksen molempien puolien.
Kaikki ne näyttävät samalta ylhäältä.

Hengitän satavuotista historiaa ja uutta,
röyhkeää todellisuutta.
Eteeni levittäytyy Oulu itsenään.
Olen korkealla, maailman katolla.
Ainakin omani.

Ripustan seuraavan verhon minun ja maiseman välille.

Täällä taas. Lasi kilisee ja humala kohisee. Suvi avautuu. Minä humallun. Näin se ilta etenee. ^^ Jospas vielä yksi old rosie... uuh, irish coffee on hyvää<3

Vappu vaappuen tulevi,
kesä köyryssä kulkeepi
luokse lasten laulavien,
pentujen päkäpäiden.

Muistan maljani mennehille,
juon janooni juurille
koska kevät kohisee,
veri viluiseen virtaa.

Tartun tähden tiukulaan,
merkistä murikan murran
hennon huutoni hivetä,
lauluni lentoon livetä.

Koska kesä tulee.

Kuminen näppäimistö asettaa tiettyjä haasteita. Kuten myös humala. Jeij. Skool maailmalle, se lepää sylissäni. Jos vain koordinaatiokyky riittää. Kädestä suuhun.
juhlitaan vielä tovi veljet ja siskot.