IRC-Galleria

Sieluton ihmisriekale rämpi ylös kivikkoista mäkeä. Juuri alkanut rankkasade valui pitkin ruostuneita kasvoja huuhdellen mennessään vuosisatojen liat. Ukkosen jylinän saattelemana ja menneisyyden haamujen ajamana sankarimme saavutti metsätyökoneiden raateleman mäen huipun. Sadeillan pimeyden valtaama maisema räjähti valkoiseen valokylpyyn salaman repäistessä tiensä ilmakehän läpi. Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus, jonka aikana tuntui sateen kohinakin vaijenneen. Sitä seurasi vitunmoinen jyrinä, kuin kostoksi hetken hiljaisuudesta.
Tyhjin silmämunin hullu skeletori katseli taivaan raivoa. Pitkin horisonttia leiskuvien salamoiden kelmeä valo sai sen kuolonkankeuden vääristämät kasvot näyttämään entistäkin sairaammilta.
Vain muutamaa aikakautta aikaisemmin se samoili tuolla samaisella kukkulalla jalat veriroiskeiden sotkemina. Ikuisuuteen katsellen ja uusia elämänmuotoja löydellen* se oli unohtanut eksistenttinsä dysforian sun muita arkisia pikku jutskia. Se päivä oli taas yksi niistä, jolloin se koki oman yksinäisyytensä eli kieroutuneen mielensä parhaaksi seurakseen. Siitä johtui tuo päätön metiköissä rämpiminen, niin.

Sateen kastelemana, maailmankuvansa hämärtäneenä ja voinsa syäneenä tuo tuhoisten voimien aikaansaannos kääntyi hiljaa ja lähti möyryämään alas rinnettä. Myrsky oli jo väistymään päin ja urjalassa ulvoi susi. ja nyt en kylllä jaksa kirjoittaa enäädghökdpoj





*mystiseen solukalvoon kietoutunut hyönteismäinen alien