IRC-Galleria

1. Ikuinen pimeys väistyi nousevan aamuauringon tieltä.

Ikiunta nukkuneen zombien herätti yksi viime päivinä mieleen palanneista menneisyyden kauhuista. Helvetin syvänteistä siinnyt korvia raateleva kakofonia, vanhojen Nokia-kännyköiden hittisoittari "Espionage" räjähti soimaan miljoonan desipelin paineella. Suohautaansa mädänneenä muuan helvetin hyvä makkara* heräsi ikiunestaan tärykalvot rikkihappoa vuotaen. Umpeen muurautuneet silmäluomet avautuivat hitaasti ja ydinlaskeuman saastuttama ilma virtasi keuhkoihin. Auringon ensisäteiden kultainen kosketus kylvi ihosyöpää vastaheränneisiin kasvoihin.

Aivoista lähtenyt käsky saavutti lihakset muutaman minuutin päästä. Hilpeä veikko ponkaisi ylös sängystä pirteänä kuin peipponen!**

Episodi II. Sieluttoman ihmiskuoren ravinnonhankinta näin aamutuimaan

Ai niin en syönyt mitään koska väsytti liikaa saatana


3: Loputon vaellus alkaa

Majesteetillisella jalan heilautuksella oli kuninkaan kyntökone valmiina sotaan. klamydia? mitä! Taso huononee koko ajan näissä blogimerkinnöissä mulla

Tästä alkaa se vaellus sitten

Ikiroudan peittämät koneet pyörähtivät käyntiin. Vaihdepolkimen kolahduksesta aiheutunut paineaalto sai lähitienoon puut taittumaan ja kalliot halkeilemaan. Tuomionkone lähti hitaasti liikkeelle moottorit halkeillen ja pakoputket punaisena hehkuen. Kojelaudan mittaririvistöä koristi kaksi linnunpaskaa, hämmästyttävän lähellä toisiaan. vittu!! Vaakasuoran savupatsaan saattelemana kone katosi horisonttiin.


IV: Sosiaalisen median puuttumisen aiheuttama turvaton tunne.

Facebookkiin ei päässy!

V: Sankarimme sanoo loppusanat

Helvetin hyviä makkaroita!!


*en keksiny mitään spitaalisuutta tai yms saastaisuutta kuvaavaa ilmaisua nytten ku mielessä pyöri vaan helvetin nopeita oliiveja
**tätä ei osattu odottaa
*** hö, keskittyä?

hämeenkyrön upea idea pitää kaikki saatanan katulamput kiinni yöllä + melkein laillisen maskin mahtava valoteho + sammakko tiellä = ikuinen pimeys ja kuollut sammakko

Sieluton ihmisriekale rämpi ylös kivikkoista mäkeä. Juuri alkanut rankkasade valui pitkin ruostuneita kasvoja huuhdellen mennessään vuosisatojen liat. Ukkosen jylinän saattelemana ja menneisyyden haamujen ajamana sankarimme saavutti metsätyökoneiden raateleman mäen huipun. Sadeillan pimeyden valtaama maisema räjähti valkoiseen valokylpyyn salaman repäistessä tiensä ilmakehän läpi. Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus, jonka aikana tuntui sateen kohinakin vaijenneen. Sitä seurasi vitunmoinen jyrinä, kuin kostoksi hetken hiljaisuudesta.
Tyhjin silmämunin hullu skeletori katseli taivaan raivoa. Pitkin horisonttia leiskuvien salamoiden kelmeä valo sai sen kuolonkankeuden vääristämät kasvot näyttämään entistäkin sairaammilta.
Vain muutamaa aikakautta aikaisemmin se samoili tuolla samaisella kukkulalla jalat veriroiskeiden sotkemina. Ikuisuuteen katsellen ja uusia elämänmuotoja löydellen* se oli unohtanut eksistenttinsä dysforian sun muita arkisia pikku jutskia. Se päivä oli taas yksi niistä, jolloin se koki oman yksinäisyytensä eli kieroutuneen mielensä parhaaksi seurakseen. Siitä johtui tuo päätön metiköissä rämpiminen, niin.

Sateen kastelemana, maailmankuvansa hämärtäneenä ja voinsa syäneenä tuo tuhoisten voimien aikaansaannos kääntyi hiljaa ja lähti möyryämään alas rinnettä. Myrsky oli jo väistymään päin ja urjalassa ulvoi susi. ja nyt en kylllä jaksa kirjoittaa enäädghökdpoj





*mystiseen solukalvoon kietoutunut hyönteismäinen alien

Vuosisatojen saatossa metsittyneen kukkulan raikas ilmanala pakeni rikinkatkuista saastepilveä, joka oli lähtöisin mäkeä ylös ryömivästä ihmisraadosta. Paskaiset jalkineet repivät kraattereita maaperään hyypiön rämpiessä eteenpäin hikirauhaset liekkiä iskien. Tuntikausien kiipeämisen jälkeen se viimein saavutti kukkulan laen. Varjot pitenivät horisonttiin laskeutuvan supernovan suodessa viimeisiä valonsäteitään kuolevaan maahan.
Mäen päältä avautui näkymä säteilyn saastuttamaan jättömaametsikköön. Alhaalla pystyyn lahonneiden puiden lomassa virtasi hiljaa happikuollut joki kuljettaen läheisen teollisuusalueen synkkiä salaisuuksia avomerelle päin.
Kuivuuttaan halkeilevilla silmillään hullu spitaalinen loi silmäyksen alhaalla vallitsevaan luonnon ja ympäristökatastrofien harmoniaan ja istahti sitten kuolleen mäyrän päälle levähtääkseen. Helvetillinen auringonpaiste oli päivän aikana kuihduttanut sen ruton repimän olemuksen entisäkin ihmanammaksi. Päiväkausien nestehukan kalvamana se siemaisi ydinfuusion energiamäärän sisällään pitävää juomaa, jossa on mainio hinta-laatu-suhde.
Biisonin kokoiset lokkimutaatiot kaartelivat hämärtyvällä taivaalla. Tauriinimyrkytyksen voimalla sankarimme nosti luisevan perseensä turpeeksi muuttuneen elukan päältä ja käänsii ontuvat askeleensa kotiin päin. Hulluihin mietteisiinsä vajonneena se jätti kituvan maailmankolkan omaan rauhaansa ja katosi yön kylmyyteen.

nile - kafir lyrics



Kafir!
There is no god
there is no god
there is no god
there is no god
there is no god
there is no god

there is no god
there is no god
there is no god
there is no god
there is no god
there is no god
there is no god
there is no god

Kafir!!
There is no god
there is no god
kafir!

ja behemothin kitaristi

Lintujen laulun sun muut kevään äänet hautasi alleen äänennopeudella lähestyvän koneen helvetillinen möyrintä. Moottorin tuhansia hevosvoimia ruoski eteenpäin riivattu ihmisraunio matkalla kaupasta kotiin, repussaan salaatinkastiketta ja kaksi maitopurkkia. Toinen maidoista oli laktoositonta.
Aamuauringon valaisema keväinen harjumaisema vajosi ikuiseen pimeyteen pakoputkien syöstessä mustaa savua taivaalle. Renkaat iskivät tulta raapiessaan tienpinnan paskaksi. Maaperä järkkyi ja ikkunat räjähtelivät.

Helvetinkoneen titaanisten runkorakenteiden sisuksissa tuliset moottorit soittivat kuninkaallista sinfoniaansa, kunnes yht´äkkiä takaratas räjähti vetypommin voimalla. Tappavan terävät metallisirpaleet sinkoilivat takahaarukasta ketjujen raadellessa sitä riekaleiksi. Tiehen räjähti kilometrin pituinen ja levyinen railo takapyörän lyödessä lukkoon. Moottorin kierrokset nousivat viiteen miljoonaan ja polttoaineletkut repeilivät kuivuuttaan!!1 Horisontti leimahti liekkeihin ja jokien vedet kiehuivat. Taivaalta satoi akkuhappoa ja naapurissa haukkui koira

Jumalaton olento pysäytti koneensa tien reunaan ihmetellen mekkalaa. Moottorin sammuessa luonnoton hiljaisuus valtasi tila-avaruuden. Hullu epäsikiö laski syöpäisen koipensa maahan ja antoi selkärankansa valua maan tasalle luodakseen silmäyksen konetilaan. Jo unholaan vaipuneet hermosolut alkoivat rapista olennon kuivassa pääkopassa. Hetken mietiskelyn jälkeen se selvitti ongelman. Luisevat sormet verta valuen se väänsi punaisena hehkuvat ketjut takaisin rattailleen. Tyytyväisenä suoritukseensa se väänsi kuoleman kalvamalle naamalleen helvetillisen ilmeen, jonka olisi joku hullu saattanut hymyksi tulkita. Raato kiskoi mädän ruumiinsa takaisin pyörän selkään pyyhkäistyään paskaiset sormensa veljeltä lainattuihin nahkahanskoihin. Miljoonat metsät räjähtivät liekkeihin koneen käynnistyessä ja sienipilvet halkoivat horisonttia.

mid vennenens edvekko stidveller tid vemen
knedveblet veid tudvnegsinnets ledvenker fad veller jedveg frad ve
id vekke ledvenker vidvel jedveg vodvere botvelted fadvest veid vedvemodighetens advenker
Medven edvendelig fådve ledvengselen sludvekket - edvetter ådve dradve

Korviahuumaava mylvintä lakkasi äkkiä. Kuolemanhiljaisuus valtasi huoneen jokaista nurkkaa myöten. Äänettömyyden rikkoi vain lattialankkuja vasten rytisevät raskaat askeleet. Sieluton ihmissielu raahasi luisevat kädet maata laahaten rappeutuneen ulkokuorensa huoneen etuosaan. Ainoa inhimillinen piirre, mikä väsymyksen vääristämiltä kasvoilta oli luettavissa, oli hermostuneisuus.

Nikamat halkeillen olio oikaisi kieron rankansa täyteen mittaansa ja veti raitista ilmaa kiduksiinsa. Katonrajassa olevasta ikkunasta sisään tunkeutuva päivänvalo poltti pimeyteen tottuneen olennon kalmankalpeaa naamaa. "ai saatana unohin laittaa simpsonit nauhalle eilen", se sai ajatuksen väännettyä kuihtuneilla aivosoluillaan.

Hän loi silmäyksen vaiteliaaseen valtakuntaansa ja aloitti saatanallisen ölinänsä. Vuosituhansien takaiset muistikuvat parhaansa mukaan sanoiksi pukien se sai kuulijansa vavahtamaan erinäisistä tunteista.

Kului tovi, kului toinenkin, oli epäsikiö iänikuinen sanansa mahdilla luonut hämmennystä kanssaeläjiinsä. Puheensa päätteeksi se kokosi olemuksensa ja valui paikalleen, kunnes kammiota hallitsi taas piinaava hijaisuus.